Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Kun hän vapaasti kuin tuulonen lasketteli hankia pitkin puitten lomassa, oli hän mielestään kuin lapsi. Hän oli olevinaan tuo entinen poikanen, joka liiteli suksillaan pitkin Isokyrön tasangoita virittämään ansoja teerille ja metsäkanoille.
Kuin lauhkea tuulonen keväimen on tuores ja lämmin ja hellä, niin lie sinun morsius-suudelmas oi, jospa sen kohta mä saisin! NIINKUIN MERTEN MYRSKYS
Kuni vierivän virran ulpukka vain On valkea, raitis ja puhdas, Niin oot, oma kultani armaisin; Lumen kanssa sä kiistata taidat. Kuin lauhkea tuulonen keväimen On tuores ja lämmin ja hellä, Niin lie sinun morsius-suudelmas Oi, jospa sen kohta mä saisin! NIINKUIN MERTEN MYRSKYS
Hän tunsi olevansa satutarhassa missä ei ollut ihmisääniä eikä linnunlaulua mutta tummissa sypresseissä alkoi illan tuulonen humista kuin henkien huokailu kirkon valtikan ympärillä. Hän istuutui kivipenkille pyöreän kivipöydän ääreen, joka oli ruosteenpunainen ja vihreä jäkälistä ja sammalista.
Tässä näette Suomen semmoisena jona se minulle muistuu lapsuudestani. Tuossa pirtissä oli kotini. Maria. Olette kuvannut sitä rakkaudella. Attila. Mutta saavuttamatta mitä tahdoin. Maria. Kuinka niin? Mitä mielestänne puuttuu? Attila. Kaipaan metsän juhlallista huminaa, kun tuulonen suhisee puiden latvoissa, puhumattakaan sen suloisesta lemusta.
Hiljaa henkäili tuulonen yli avaran lumikentän. Silloin kaikuivat sanomakellot saattaen surun sanoman yli tienoon: "vanha rouva on yöllä kuollut." "Hän oli onnellinen, hän kuoli onnellisesti," sanoivat ihmiset ja se oli oikeen sanottu. Näin kertoi kuusen haltijatar ja hiiriseurue katseli äänetönnä toisensa silmiin. "Se oli nyt paljaaltaan ihmisistä," sanoi viimein eräs yökkö.
Järvenseljältä tuulonen tuuli, vieno tuulenhenki. Haavanlehti se värähti ja lahdenpohja se henki. Pojan silmistä leimusi lempi, vieno lemmenhenki. Immen povi se värähti ja rinta lempeä henki. (
Jos olisi sydämmeni tuon tyynen järven kaltainen!" ja nyt hän rupesi laulamaan: "Ah ihana on ilta Ja metsä vilponen, On tyyni järven pinta, Jo nukkuu tuulonen. Vaan miksi, sydämmeni, Sä olet rauhatoin? Kun luontokin on tyyni, Miks' riehut, sykit noin? Ah, sydämmeni lempi On saanut sykkimään, Vaan voima kussa ompi, Mi saa sen tyyntymään?"
Samana yönä oli kaunis kuutamo-yö istuin minä valvehella kuusen latvassa, katsellen ulos meren ulapalle, jota kuutamon kirkas hopeavirta ihanasti valaisi. Silloin kuulin minä yhtäkkiä jotakin rasahtelevan kartanon puolella. Katsoessani sinne näin nuoren herra vapaaherran levotonna käyskelevän esikäytävällä. Hurjasti aaltoili tuo avonainen povi, jota yön tuulonen hiljaa jäähdytti.
Vaan kynttiläkruunut kirkkaat yön selkään hohteen luo, ja tuulonen soiton tahdit ulos seisojan korviin tuo: yhä hohtavat posket, uhkuu nais-rinnat täyteläät, yhä riemuitaan elämästä, siell' ovathan nuorten häät.
Päivän Sana
Muut Etsivät