Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025


Jos olisi sydämmeni tuon tyynen järven kaltainen!" ja nyt hän rupesi laulamaan: "Ah ihana on ilta Ja metsä vilponen, On tyyni järven pinta, Jo nukkuu tuulonen. Vaan miksi, sydämmeni, olet rauhatoin? Kun luontokin on tyyni, Miks' riehut, sykit noin? Ah, sydämmeni lempi On saanut sykkimään, Vaan voima kussa ompi, Mi saa sen tyyntymään?"

Mitäs tuosta jos itketkin, Verta vainen jos vuodatkin? Kärsimäänhän sa lienet luotu, Ei oo riemuja sulle suotu, Mailma sulle on armotoin: Tyynny kuitenkin, rauhatoin. Lämpimästi jos sykkäilet, Lemmen tulta jos hehkuilet, Murheet mustat sun ennättäisi, Huolta lempikin synnyttäisi, Ollos vainen sa tunteetoin; Tyynny, tyynny, sa rauhatoin.

Mutta ylhäältä Skjölten akkunoista loisti vielä kirkas valo niin kauan kuin Eli sitä näki, ja siellä istui Marit Skjölte valvomassa Anders Bjaaland'in sängyn vieressä. Nyt hän ei enää kulkisi kuin rauhatoin henki suurissa huoneissa unetonna, pahojen aatosten ajamana. Nyt hän oli kaivattunsa löytänyt. Aamupuolella rupesi Anders liikkumaan. "Eli" kuiskasi hän Eli!"

No siis, odottakaamme, toivokaamme! Liisin mielen-tila kävi tästä päivästä vielä levottomammaksi. Hänellä oli välistä oikeita mielen-vian kohtauksia, joten hänestä täytyi toista vertaa paremmin pitää huolta kuin ennen. Hänen kärsimisensä ja rauhatoin elämänsä levitti ikään kuin synkeän hunnun koko perheen ylitse. Erittäinkin näkyi se haitallisesti vaikuttavan everstin terveyteen ja luontoon.

Nurmen alla jos nukkuisit, Sykkimästä jos lakkaisit, Parhain onni se oisi sulle, Yksin viihtymään tuomitulle, Siellä oisit sa huoletoin, Sinne vaivu jo, rauhatoin! r r.

Sitä hän ei kuitenkaan millään liikkeellä ilmaissut, että hän oli vähääkään rauhatoin. Hänen kasvoissaan olikin niin paksu, karkea, harmaa nahka kun juuri sitä varten laitettu, että sen alle voi kätkeä suurimmatkin mielenmuutteet. Rovasti näki rovastinnan olevan viattomassa tyytymyksessä, mutta kuitenkin ajattelevan Kaisaa.

Kun Aina oli kappaleen aikaa ollut tuossa haaveksivaisessa tilassaan, rupesi hän laulamaan tuota omatekemäänsä laulua, joka kuului: Voi sydän miksi rintahan siihen luotiin tuntemaan? Miks'et luotu kiveksi, Niin ihan tunnottomaksi? No siihenpä ei pystynyt Ois nuolet vihan myrkytyt; oisitkin vaan tunnotoin, Et koskaan olis' rauhatoin.

Taas toinen: outo, parrakas Ja viekas, julma, juonikas. Sa heihin ällös taivukaan: Heill' uhkaa vain on sulle. Ei konsanaan he johdakaan Sua onnen valkamille. Oi, pysy, impi, puhtaana Ja Pohjan kaunistuksena! r r. Tyynny, syömmeni rauhatoin, Tyynny, vaikk' olet toivotoin. Kohtaloosi oo tyytyväinen, Elon myrskyissä kestäväinen. Ollos, raukka, sa pelvotoin, Tyynny, syömmeni rauhatoin.

Mutta Anders makasi kuoleman kielissä. Marit käveli edestakaisin huoneissaan, kuin rauhatoin henki; hänen silmissään kimalsi jotain, jota olisi kyyneleeksi luullut, jos olisi voinut uskoa että Marit vielä osasi itkeä. Myöhään illalla meni hän makuu-kamariinsa ja kirjoitti jotain paperiliuskalle, sitten kutsui hän Vigleif'in luoksensa.

Katsellessani ympärilleni, kuunnellessani, johdatellessani mieleeni menneitä, minä äkkiä tunsin salaisen rauhattomuuden sydämessäni ... minä nostin silmäni taivasta kohti ... mutta taivahallakaan ei ollut rauhaa; välkkyvine tähtineen se oli alituisessa liikkeessä, kierteli, värisi; minä kumarruin virtaa kohti ... myöskin siinä, tuossa synkässä, kylmässä syvyydessä liikkui, värisi tähtiä; rauhatoin levottomuus kohtasi minua kaikkialla ja rauhattomuus suureni minussa itsessä.

Päivän Sana

komeudessansa

Muut Etsivät