United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinne lapset Herra Hyvä armostaan Kokoaa: ne vainen Sinne lasketaan, Joill' on lapsen mieli Nöyrä, vilpitön Usko, katuvainen Sydän, virhitön. Peilin edessä.
HELKA. Enempi kuin aurinkoa, enempi elämätäni, häntä lemmin; jos minulle sydän on kylmennyt hänellä, sykkii vainen vaimollensa, kaiken kalleimman ylitse yhäti rakastan häntä. AINIKKI. Suuri on sydämes lempi. HELKA. Hetket tyhjätkin kuluvat. Myöhäist' on. Menen jo maata. AINIKKI. Hänestä uneksi, äiti! Tulta hoida; ovi lukitse! Luojat sua suojelkohon. Kolmas kohtaus.
"Vieläkin; eikö näidenkin ole laita sama, kuin kaikkien niiden, missä kaksi vastakohtaa on olemassa, että niiden välillä aina löytyy kaksi syntyä eli muutosta: edellisestä jälkimäiseksi ja jälkimäisestä taas edelliseksi? Niinhän esimerkiksi suuremman ja pienemmän välillä löytyy suurennus ja vähennys, ja tämän mukaanhan me sanommekin edellisen suurentuvan ja toisen vähentyvän?" "Niinpä vainen."
KUNINGAS RICHARD. Te, Norfolk, sama tehkää. GAUNT. Henrik, mitä? Nöyrästi pyydän, toiste en tee sitä. KUNINGAS RICHARD. Pois, Norfolk, heitä tuo, se täytyy sun. NORFOLK. Kuningas, jalkoihisi laskeun. Ma kuoloon sorrun, häpeään en vainen; Saat ottaa henkeni, mut puhtaan maineen, Mi kuolon kiusaks elää haudallani, Pelastan pilkan häpeästä ani.
Hän nuori olj, ja varat karttumassa; Vaan hänestä ei nuoruus iloo tuota, Hän rikkauden onnehen ei luota. Sophronia, mustasilmä, ihanainen, Hän neitosista suloisin on vainen.
He marssivat näyttämin poikki ja poistuvat. Miekan kalsketta. JACHIMO. Rikoksen raskas taakka rinnassani Vie multa miehuuden. Ma petin naisen, Britannian prinsessan, sen maan, jonk' ilma Nyt kostoksi mun lamaa. Kuinka muuten Tuo moukka, luonnon orja, taitoani Häväistä voisi? Aateluus ja maine, Näin käytettynä, tuottaa pilkkaa vainen.
Hän heitti hartioiltaan purppuravaippansa, joka hänellä oli ollut mustan teräsvaruksen päällä, asetti pienen harppunsa vasemmalle käsivarrelleen ja lauloi hiljaisella, hillityllä äänellä: "Pohjolasta Bysanttihin Roomaan retki kulki. Goottien tähden nousu nähtihin. Nyt tää maa sen syliins' sulki. Esiin miehet, viime maine viime voimat saakohon. Sankarnimen saamme vainen. Käydään, gootit kuolohon!"
Ma tahdon lauluni soivaks Suloääninä sydämiin, Miss' sävel on huolten hoivaks Ja missä se helkkyy niin. En tielle lempeä heitä Kesäunteni häipyväin, En songerra säveleitä, Sua kiitellen nöyrin päin. Mua likell' olit vainen, Kuin onni pettyvää, Kuin tyhjyys, missä maine, Kuin sauva kerjääjää. Mua likell' olit aivan, Kuin kukkaa rusko yön, Kuin kantajata vaivan On taakka olkavyön.
Lemmi, lieki, nuorukainen, Sen hän palkkaa kylmyydellä; Mutta käyppä kylmäks' vainen, Koht' on tuskas impyellä. Turhaan raukan poltto piilee;
MEFISTOFELES. No olkoon menneheks', jos tahdot niin! Jään tänne hupilaiseks' sulle; Mutt' suo mun käyttää aikaa vehkeisiin Sellaisiin, jotka soveltuvat mulle! FAUST. Sen varsin suon! Tee temppujais, Kun mua ne vainen huvittais!