United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Liekö mitään niin keikailevan sopusuhtaista, niin rauhallisen eloisaa kuin purjesiiven nousu vastahankaan. Ilma painaa, vesi tukee, toinen sysää, toinen pidättää, ja syntyy vaivaton liukuminen niinkuin merilinnun lento.
Ei myöskään sattuma, tilaisuus, jonkun ajatuksen, vaiston tai tunteen ohimenevä nousu tai masentuminen lisää eikä supista parven suhteellista lukuisuutta.
Meidän aikanamme, virkkoi isoäiti saavat hallitsijat osaksensa moitteet, ministerit vallan ja sanomalehdet kunnian. Välskäri hymyili. Ei meillä, sanoi hän. Mutta meri, joka ei ole suonut Ruotsin rannoille nousu- ja pakovettä, on sen sijaan asettanut luoteen ja vuoksen mainitun maan historiaan.
Kansankielen käytäntö oli silloisen uuden suunnan peruskysymyksiä. Realistinen kirjailija johtui siihen tietysti aivan suorastaan, ja kun useimmat uuden suunnan miehistä olivat kotoisin Itä-Suomesta ja Pohjanmaalta tuli realismin nousu meillä merkitsemään juuri näiden maakuntien murteiden ylitse-vuotavaa vivahdusrikkautta kirjallisuudessamme.
Huomispäivän aurinko on nouseva," sanoi vieras, "ja noille synkille kallioille on valo loistava, niin että kaikki kukkulat kimaltelevat sen säteissä. Auringon nousu ei ole varmempi kuin tuon uuden päivän koitto.
Sinulla on komea emäntä, sanoi Shemeikka hänen jälkeensä katsoen. On jalan nousu joustava kuin rekivetovarsan. On sillä jalan nousu! Onko muutenkin mieluisenne? On mieluinen, on yli kaiken mieluinen. Entäpä sinun emäntäsi? Ei ole minulla vielä omituista. Vai ei? Ottaaksesi pitäisi. Oli hiien hyvää se viinasi! sanoi Juha näppiä lyöden. Tahdotko vielä?
Ja kun joulu tuli kohta sen jälkeen, niin ei tuo veren nousu päähän ensinkään vähennyt. Isä kulki alakuloisena, vaan ei tahtonut antaa iskeä suontansa useammin kuin tavallista oli eli kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä.
Nousu Vesuviolle viehättää tietysti kaikkia Neapelissa kävijöitä, joten ne, jotka suinkin voimiensa puolesta siihen kykenevät, harvoin jättävät siellä käymättä?
Ei tämä kelpaa ... täytyyhän minunkin jotain... Toinen menee ja toinen jää ... eikähän siinä ole sen enempää! Ellillä oli ollut risunkappale kädessään. Hän katkaisi sen kahtia, heitti palaset maahan ja nousi räväkästi ylös. Nousu tuntui ikäänkuin puolelta päätökseltä.
Nyt näki hän niitä ja riensi niitten liki. Hänelle tulisi kiivas ylös ja alas nousu. Hän kiipesi ylös tuota ryhmyllistä vuorta ja hiipi niin hiljaa näitten arkojen eläinten liki, jotka eivät aavistaneet pahaa, vaan söivät hienoa ruohoa pienellä äkkijyrkällä kalliolla.