United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on musiikkia, joka soipi yöt ja päivät, ei yksitoikkoisesti, vaan aina eri äänilajeissa sen mukaan, millaiset ovat ilmat ja tuulet, erilailla silloin kun yksi laitos käy ja toinen seisoo, erilailla silloin, kun vesi hyrskyy rattaissa tai johdetaan niiden ohitse.
Ylinnä katoo vihreys ja muuttuu harmaan punertavaksi kallioseinäksi ja sen yläpuolella alkaa lumivaippa. Ja kun silmä on kerran siihen seisottunut, ei se siitä irtaudu. Unohtuu äsken ihailemani kirkas vesi, unohtuu kaupungit ja mahtavat vuorenseinät, en näe mitään muuta, en välitä muuta katsella kuin noita taivaiden rajalla heloittavia lumihuippuja.
Tästä nyt olisi tutkittava, josko ei ennen vanhaan, kuin Vuoksi oli niin yläällä, että Kiviniemen kannaksen ylitse vesi kulki Suvantoon, josko ei silloin liene vesi seisonut Päivilän ja Ilmalan kyliin asti, niin että josko ei niissä näkyisi jotakuta ennen aikuista rantapengertä.
Alkukesästä on aina niin hauska soutaa Kaislahdella. Emä poikueineen kulkee. Kääk ei ole vaaraa, mutta paras loitota! Poikaset ovat niin tottelevaiset. Kääk kääk nyt juosta räpytellään pitkin veden pintaa, niin että vesi kymmenenä siimana sirisee. Ja sitten pulahdus! Kaikki sukeltavat. Vielä eilen aamulla sorsat pitivät Kaislahdella sellaista peliä, jotta ! Se loppuu joka vuosi tänä päivänä!
Hänen vierellään seisoi melkein ujona nuori tyttö. Kasvoja en kyllä nähnyt, vaan siro oli vartalo, jonka piirteet selvästi näkyivät, kun vesi oli väljän puvun painanut ruumista vasten. Kaula valkoinen, soma kuin joutsenella. Hiukset näyttivät vaaleankellertäviltä, olivat kumminkin päälaelta peitetyt.
Kun näette niiden olevan toisella puolen paksut ja tylpät ja vastakkaisella sivulla terävät, niin voitte olla varmaan vakuutettu siitä, että se vanha druidi, joka niitä teki, oli vesi." Kapteeni tarkoitti muutamia suuria kivilohkareita, joilla oli yllämainittu muoto ja jotka kummallisella tavalla olivat ladotut toinen toistensa päälle autiolle vuoren huipulle.
»Nyt airot liikkeeseen ja soutakaa, minkä ikinä teistä lähtee!» huusin miehille asettuen itse peräsimen ääreen ja ohjaten etelään päin, jossa luotojen turvin toivoin pääseväni kaleereilta suojaan. Miehet soutivat, että vesi vaahtosi, ja minä pidin silmällä kaleerien liikkeitä sekä hiljalleen vajoavaa laivaa.
Kerran sattui Wallin tavattoman pitkän, 12-tuntisen päivämatkan jälkeen parille lätäkölle, joihin tiedettiin sadeveden kokouvan. Tavallisesti se olikin sangen hyvää, koska pohja oli hiekkainen. Mutta matkustajain sinne tullessa nousi siitä juuri par'-aikaa 60 kamelia, joita toinen matkue oli juottanut. Täten oli molempien lätäkköin vesi täynnä hiekkaa sekä kaikellaista likaa kameleista.
Luoteen aikana meri sitävastaan vetäytyy kauvaksi taaksepäin ja paljastaa silloin isoja, monin paikoin peninkulmain levyisiä harmaita ja sinertäviä, mutaisia maan-aloja, joilla hietakasoja ja raakkujen kuoriläjiä kohoutuu. Ainoastaan pienemmissä syvennyksissä vesi vielä välkkyilee.
Halukkain silmin katselivat lapset ruokahommaa ja vesi suussa herahteli nähdessään, kun isä pisteli suuhunsa ja maiskutteli niin makean kuuloisesti. Vaan eivät ääntä päästäneet tahtoakseen hekin palasta, vaikka niin mieli teki.