Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Meni akka metsään, Tukki tuli vastaan: "Lyö'pä tukki pukkii! Pukki ei mene kotiin." Eipä tukki lyönytkään. Meni akka metsään, Tuli tuli vastaan "Polta tuli tukki! Tukki ei lyö pukkii, Pukki ei mene kotiin." Ei tuli polttanutkaan. Meni akka metsään, Vesi tuli vastaan: "Sammuta vesi tuli! Tuli ei polta tukkii, Tukki ei lyö pukkii, Pukki ei mene kotiin." Ei vesi sammuttanutkaan.
Vaan silloin ruuna tiesi, mistä latu lähtee: se kun päästi, niin häkärä paistoi perästä. Ei sitte vesi hulluja hukuta, jos tuo kunnialla pääsee kotiinsa, arvelimme. Vaan oma varjelijain sen oli varjellut.
Me ryömimme tiuhasti toisiinsa kietoutuneiden metsäruusupensaitten läpi aukon suulle, josta saattoi kurkistaa vihreän lehdikön läpi parisataa jalkaa pitkään ja leveään ja satakunta jalkaa syvään luolaan. Tämä luola lienee saanut alkunsa jonkun maanmullistuksen kautta, ja sitten vesi oli uurtanut sen nykyiseen muotoonsa.
Mökkiin kärkit saatuansa pani Elsa kohta tulelle padan, jonka hän oli täyttänyt vedellä ja kärkeillä. Niistä hän nyt keitti lientä, siksi kunnes vesi noin puoleksi kuivui. Kun vesi sitten oli jähtynyt, antoi hän sairaan juoda sitä, ja Heleena tunsi kohta sen jälkeen, että yskä oli menettänyt hyvän osan voimastansa. "Hyvää se tuntuu tekevänkin", sanoi Heleena. Elsan silmät kiilsivät ilosta.
Kiven huopeessa, missä vesi vilisee, mutta ei vielä kuohu, lepää lohi, selältä tumma kuin vesikiven sammal, kupeilta hopean kirjava kuin ympärillään helmeilevän vuorivirran kuohu. Kääntäen pyrstönsä kämmenen vasten veden viistoa voimaa kohottaikse se ylös suvantoon, missä kullankiiltävä perhonen irtaimin purjein ajelee virtaa alas.
Juhannuskoivuja noutamaan, eikö setä tulisi mukaan? Istukaa te vain perään, niin me kyllä soudamme. Heitä oli viisi poikaa, kaksi kokkatuhdolla ja kaksi perätuhdolla ja pienin poika kokkakaarella käppyrässä. Soutajat kiskoivat puoleksi seisoaltaan isoja airoja niin että vesi kuohui. Elkäähän niin kauheasti, kyllä teistä tulee miehiä vähemmälläkin. Kyllä me jaksetaan.
Impi itkemämme, olit sorja; Eipä juomahan nyt poika norja Jääne kaunolähteelles, kun sieltä Huokuu muistelmas vaan murhemieltä. Kun sä vielä kuljit hettehillä, Istujoit' ol' kukkais-vieremillä; Usein paimen toivon hurmoksissa Siell' ol' kaiken päivää unelmissa. Riemun ääni, hehku joka kiihtyi, Lähteelläs kuin kotonansa viihtyi; Minkä eespäin juoksi vesi raikas, Laulut soi ja huilun ääni kaikas.
Pieni puuristi, johon liittyi niin paljon kalliita muistoja, pantiin kumminkin vasta Mertsin kuoltua kultakehyksissä alttarille. Luolan toisella puolen oli erakon maja ja sievä pikku puutarha, jonka läpi lähteen vesi virtasi.
»Kuinka kapea se olikin!» virkkoi nuorukainen ja erkani kaihoisin mielin omia vaatteitaan etsimään. Hän pukeutui kiireisesti ja riensi tytön luo. »Saanko minä puristaa veden sinun letistäsi?» kysyi hän hellästi. Tyttö vastasi silmillään. Vesi vieri hopeapisaroina nuorukaisen sormien lomitse.
Kurja mieleltä kuningas Läpi aaltojen ajaapi Jalon joukkoa Jumalan, Meneepi meren sisälle. Vesi kaatui kahden puolen Aivan yhtehen äkistä, Kuten seinät korkeammat, Muljahtavat linnan muurit, Peittääpi pahojen parven.
Päivän Sana
Muut Etsivät