United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun toiset veljet olivat aamulla nähneet puitten välistä kitkahtelevan sinistä savua, olivat he menneet katsomaan miten siellä jaksetaan, mutta siellä oli poika vain hiki päässä pöksyittä maata sojottanut. Siitä sai nimensä laiskanpojan valkea.
Hän kuuli rattaiden vierivän pihalle ... nyt hän erotti puhetta... Mutta mitä? Hän kävi äkkiä tarkkaavaksi. Ei, siitä ei voinut erehtyä se oli Bervenin ääni... »Viisi pitkää peninkulmaa olen ajanut sillä tässä paahtavassa helteessä, Gudbrand! Jos sinä annat sille vettä niin lyön sinulta pään poikki... Ja miten täällä muuten jaksetaan?» hän kysyi hillitymmällä äänellä.
Mutta Partanen tahtoi olla perusteellinen ja sanoi: »Kuule, Turtiainen! Sano tälle Makkosen leskelle ihan ensiksi, että mitä työrustinkiin tulee, niin se ei Partasen talossa lopu, eikä siinä ole emäntä sen parempi kuin muukaan päiväläinen... Ja ruuan puolta taas on sen mukaan kuin jaksetaan sitä työpuolta rehkiä.»
"No, kuinka täällä oikein jaksetaan", kysyi hän Rautgundikseen katsellen. "Hyvin, Vitiges, sato on saatu onnellisesti korjatuksi, viini on jo puserrettu, lyhteet keoissa." "En sitä kysynyt", sanoi hän puristaen hellästi vaimoaan, "kuinka sinä voit?" "Kuten vaimo raukka voi", vastasi hän katsellen miestään silmiin, "joka kaipaa rakastettua miestään.
Nahkat myytiin, ja rahat kätki Panu aarteena haltijan aittaan pyhän uhripuun juurelle. Uhrataan, mikä jaksetaan, urahti muuan miehistä. Enempää ei voida kuin on voitu, säesti toinen. Liian paljon vaadit, kun kymmeneksen vaadit. Kymmeneksen vaatii pappikin Kiesukselleen. En usko olevan uhrien paljoudesta, virkkoi Jorma. Ei Ukko uhria kysy, taivon taatto tuomisia.
Hän kumartui sairaan puoleen, jonka suljetuista silmistä kyyneleet virtasivat, ja hän suuteli noita itkeviä silmäparkoja, hän joi noita kyyneleitä. "Teidän pitäisi mennä tiehenne, ystäväni", sanoi tohtori vihdoin, "te häiritsette minun työtäni." Palvelustyttö tuli ylös ja sanoi, että herra Beauchêne oli tuolla alhaalla ja kysyi, mitenkä täällä jaksetaan.
»Kyllä me ne taipaleet vielä jaksamme kulkea, ja eihän meillä olekaan piiskaa laidalla. Kuletaan mikä jaksetaan ja sitte levähdetään», sanoi ukkeli. Aamulla päätettiin lähteä. Minua ei tahtonut nukuttaa, niin oli hyvä mieleni, kun pääsin vieraan kanssa niin hupaiseen työhön. Aamusella kun lähdettiin aijottuun työhön, niin mieli tuntui olevan vähän paremmalla sijalla.
Ja haukkunut ihmiskuntaa. Kyllä te minut tunnette. Noh, kuinka teillä jaksetaan! Kiitos kysymästä, mainiosti. Me pidämme niin siitä uudesta kortteeristamme! Eikä se työmies kadu, joka laittaa itselleen oman talon, ettei tarvitse isäntien pahoista seinistä antaa sitä, minkä töin tuskin ansaitsee. Ajatelkaa, 20 ja 30 markkaa kuussa ilman puita ja öljyä ja ruokaa, mokomista kosteista hökkeleistä.
»Miten täällä jaksetaan?» »Huonosti, huonosti.» Maija pudisti päätään. Heikki läheni vuodetta ja jäi siihen äänettömänä katselemaan nukkuvaa, kunnes tämä viimein katseesta heräsi. »Heikki!» Hän kumartui häntä suutelemaan. Sitten istuutui hän vuoteen laidalle Eevin käsi omassaan. Oli ollut puhetta kotimatkasta, mutta lääkäri sanoi Eeviä liian heikoksi. Ei siis ollut matkaa ajattelemistakaan.
"Suokaa anteeksi Jussi, eli tuota maisteri Jussi", sanoi Kalle, kun Rytilahden Jussi vihaisesti tempasi takkinsa nurkan pois Kallen hyppysistä. "Näin teidän jo saapuneen kotipuoleen taas, niin arvelin, jotta pitäähän sitä toki isäntäänsä tervehtiä ja koulukuulumiset kysellä." "Ei se mitään, ei se mitään", vakuutteli puhuteltu ja jatkoi: "kuinkas kotona jaksetaan?"