United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Turtiainen jo lähtikin menemään sinne päin huomauttaen: »Sen tähdenhän sitä tämän Partasen talossa on rikkautta ja tavaraa mitä torille tuoda, kun siinä talossa otetaan sitä työn poikaa suorastaan niskasta kiinni, niin että sen pitää lähteä ihan luokonaan.» »Se ostaa käteisellä!» ajatteli Kaisa itseksensä ja myönsi: »Semmoinenhan talon pitääkin olla, että siinä on käteistä millä ostaa.
Turtiainenkin jo tunsi aseman vaikeuden, mutta yritti kumminkin: »Niin että tämän Partasen talossa ovat aina emännätkin olleet ahosta puimassa... Vaikka tämä Partanenhan se kumminkin enimmäkseen puipi ja vaimoväki vain puistelee ja kääntelee ja punoo kuvon siteitä.» Mutta Partanen oli nyt tuima totuuden ja suoruuden mies.
Ja kääntääkseen puheen toiseen asiaan alkoi hän luututa lattialta porsaan jälkiä. »Vankka talohan se on Partasen talo!» huomautti Turtiainen. Sitten vaiettiin. Lopulta pani Partanen jo kovalle, ilmottaen: »Mitäpä se sitten siitä joutavasta ruusuutuksesta ja kainostelemisesta korjaantuu... Saapi alkaa vain kaupitella tätä taloa ja tässä ensi sunnuntaina pitää höyräytetään vähän niitä kuuliaisia.
Nyt hoksasivat Jussi ja Antti, että Kaisa oli puhunut Partasen kanssa ja että nyt oli hätä kaukana. Mutta herra Porkin vimmastus ei tiennyt rajaa. Hän kiljui: »Vai poliisia härnätessä?... Millä lailla sinä härnäsit poliisia?» Nyt löi Partanen sen viime iskunsa.
Hänellä sattui olemaan kaikki poliisin rustingit mukana, ja lisäksi vielä riiputti hän toisessa kädessään niitä Jussi Kokolta ostamiaan pitkävartisia saappaita. Oitis sekaantui hän Partasen ja liperiläisten väliseen asiaan, ja heti huomasivat liperiläiset, että hän piti Partasen puolta. Hän jo kysyi ajajilta: »Kenenkä hevonen se on?»
Mutta Partanen oli ylpeä itsestään ja piipustaan poroja kaivellen kehotti Turtiaista: »Oikeastaan kuuluisi sinun puhemiesvelvollisuuteesi ilmottaa ja vahvistaa tämäkin asia.» Turtiainen mietti kotvan, miten lieventää Partasen kehumaa ankaruutta.
Kun siinä meidänkin talossa kylvetään kuusikin oikein ökätynnöriä potaattia yhteen aukeamaan, niin siinä on jo huikeata mitä silmälle katsoa!» »Suurethan ne ovat tämän Partasen konnun pellot», todisti Turtiainen tupakoiden ja kyynäspäihinsä nojaten.
Turtiainen koetti jo nenäänsä turistamalla keskeyttää Partasen, jottei se pilaisi asiaa, mutta Partanen vain yltyi ja kehui: »Mutta kun siinä meidän tuvassa vain pieninkin epäsiisteyden alku yrittää syntymään ja minä kun silloin kiljasen akoille, niin kohona pitää akkojen hypätä, ja sen tietää, että itikoille siinä tulee silloin rutto lähtö.» Turtiainen raapi harmissaan päätään.
Mutta Partanen tahtoi olla perusteellinen ja sanoi: »Kuule, Turtiainen! Sano tälle Makkosen leskelle ihan ensiksi, että mitä työrustinkiin tulee, niin se ei Partasen talossa lopu, eikä siinä ole emäntä sen parempi kuin muukaan päiväläinen... Ja ruuan puolta taas on sen mukaan kuin jaksetaan sitä työpuolta rehkiä.»
»Hirtäppäs!» uhitteli Jussi, jota Kaisan sormipuhe ja silmän iskut yhä vain rohkaisivat ja yllyttivät. Porkin kasvot pöhöttivät veripunaisina. Täyttä kurkkuaan huusi hän: »Te olette varastaneet Partasen hevosen keskellä päivää... Te olette suuria rosvoja...» »Mutta se vain on turkasen pitkä vale!» jyrähti silloin Partasen tuuheasta parrasta, kuin ukkosen pauhina.