United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun me olimme parhaassa touhussa, isossa ympyrässä, riihen ovi keskellä pöytänä, jyrähti halon lyömä riihen seinään, ja samassa tuokiossa oli äitini erään emännän kanssa riihen ovella. Se oli niin kuin salahman isku kaikkiin, ja yksi hyppäsi sinne, toinen tänne. Enin osa töytäsi ovea kohden, työnsivät eukot syrjään ja niin pääsivät karkuun. Erään karkureista saivat eukot niskasta kiinni ja sanoivat: »anna sukkelaan ne kortit tänne». Karkulainen sanoi hätäyksissänsä: »ei minulla ole kortteja, Pekalla kortit ovat». Minä en tohtinut paikalta liikkua, sillä minun oli paha omatunto ja häpeä vallanneet. Kaikkein mentyä ja minun vaan jäätyäni, rupesivat he minun kimppuuni.
Eräänä yönä aamupuoleen yötä, kun palasin säyneitteni luota alasuvannosta, menin vielä kerran ylös koskelle katsomaan, mitä mahdollisuuksia siellä ehkä olisi tarjolla. Huomasin, että niskasta tuli alas noita juuri pienen Orange Mallardin kaltaisia ja kokoisia perhoja ja että pikku mulloset Louhulla, joka on eräs kosken matalampi monikivinen haara, olivat täydessä syönnin touhussa.
Hän aikoi juuri sanoa, että etkö sinä nyt itsekkin myönnä että näin on kaikkein onnellisinta, kun hän äkkiä tunsi polttavan hengähdyksen rinnassaan, ikäänkuin tulenkieleke olisi sattunut paljaaseen ihoon kuumat huulet puristautuivat kiinni ja painoivat tulisia suudelmia paidan läpi hänen rintaansa, kädet irtautuivat äkisti niskasta ja kiertyivät alempaa tiukasti hänen vartalonsa ympärille.
»Jopa vähällä olinkin kuolla», vastasi Antero ja katseli niin huolettomasti ympärilleen, kuin ne vaarat, joita oli kokenut, eivät olisi lainkaan koskeneet häneen. Mutta nyt hän sai muuta ajattelemista, sillä aivan arvaamatta ja mitään sanomatta otti Elias häntä niskasta kiinni.
Tuskin se sotamiesparka olisi siitä selvinnyt, jos en minä olisi alkanut selittää, että täytyihän tässä minunkin lähteä paikaltani, kun niskasta nujuutettiin. »Jos se ei olisi tämä sotamies niin nöyrästi lähtenyt, olisin saattanut putelilla kajauttaa.» »Olihan sillä kivääri, sinä tolvana!» Vähän tuo vielä purisi ja meni sitte maata. Helsingin ihmeitä. Sitte lähdettiin sisälle Villen huoneeseen.
Ja helakasti täytyi Liisun nauraa äitin leikitellessä, ja kutkutellessa, milloin kainaloista, milloin niskasta ja milloin leuan alta. Eikä huomannutkaan äiti, että Janne ja Antti sillä aikaa akkunasta alas livahtivat ja Esterin ihan yksinään jättivät heidän peräänsä kuikistelemaan. Iloisesti hän vain jatkoi leikittelyään pikku Liisun kanssa, jonka heleä nauru häntä niin näytti miellyttävän.
Silpon Lauri, joka oli aivan päissään, rupesi vielä enemmän äyäämään, kunnes Esa vihastuneena astui porstuaan, otti Laurin niskasta kiinni ja heitti hänet koppina pihalle.
Toinen heistä rupesi hitaasti lähtemään tiehensä, mutta toinen aikoi minua uudestaan sitoa, käskien pitämään hänen hevostansa kiinni; mutta kun hänellä oli paljon tavaraa, kattiloita y. m. satulan takana ja hän sai kumartua syvälle ennen kuin alas pääsi, niin minä sain häntä niskasta kiinni ja tappoin hänet hänen omalla miekallansa.
Minä vaivuin kohta alas Ilsen viereen vanhanaikuisen karttuunisen sohvan pehmeisin höyhentyynyihin; Charlotte puolestansa heittäytyi nojatuoliin, otti haukkuvaa sylikoiraa, joka juuri oli koettanut repiä palasta kalliista puvustani, kiinni niskasta ja torui sitä. Ilse kertoi pitkittä mutkitta lyhyesti entisen elämäni.
Worse piti häntä niskasta kiinni ja katseli häntä: "Hm! vai niin, on siis toinenkin, jolla ei ole ollut juuri hauskaa kotia palattuaan. Tule poika! juokaamme lasillinen yhdessä, niin saat jälestäpäin kertoa vastoinkäymisiäsi".