Ville ei ollut kuulevinansa, vaan lisäsi vauhtia. Pian hän kuitenkin huomasi, että ukko sittenkin tyhjällä veneellä soutaen meidät saavuttaa, ja heitti soutamisen. Kuulin Villen itsekseen mutisevan: Menköön ukontollo Perhoon isäpuoleksi.

Kaikissa paloi toivo, että Ville voitettaisiin, vaikka ei Maijaan osattukaan luottaa. Maija tempasi päällysvaatteen yltään, silmäsi kengänrihmojaan, olivatko kiinni, ja asettui rohkeasti Villen kanssa rinnan. Topin Kalle luki: yks kaks kolme! Pojat remahtivat nauramaan. Maijan juoksu näytti niin hullunkuriselle Villen rinnalla.

Raippansa oli Ville heittänyt pois, mutta kirves heilui tupessaan hänen kupeellaan. On minua ennenkin yritetty kovuudella kasvattaa, mutta en minä siitä paremmaksi mieheksi tullut, vastasi rautakourainen mies. Se mies, jota Villen oli ollut pakko aamupäivällä kurittaa, tahtoi nyt mennä ja yritti vetää toista mukanaan, mutta rautakoura ei liikahtanut paikaltaan.

Tytöt viihtyivät hänen parissaan yhtä mielellään kuin hän tyttöjen, ja joka pyhä, kun kirkolla kävivät, oli tytöillä »Laineessa» ilonhetki rupatellessaan Villen kanssa. Laskepa vain nyt matalaan, Ville, niin uitetaan perämiestä, he ilveilivät. Vaikkapa laskisinkin. Vähemmin pääsisitte Suorantaan huveihin, kun en minäkään pääse, saisitte tässä istua iltakauden.

Ei taitaisi akka päästää! Akkako? vähät minä akasta! Eikös se ole vähän tiukka akka? Kyllä minä akkani tiedän ... tuossa on kappasi, heh ! vastasi Matti, vähän närkästyneenä Villen luuloista, istuutui rekeensä ja alkoi ajaa hyvästiä sanomatta. Huttulan vesimies nosti kapan sammioonsa ja lähti nousemaan vesitien törmästä ylös.

Hän luuli Mikon tulleen riitajuttunsa tähden tänne tapaamaan Ledenbergiä. Asuntoonsa tultuaan Ville kehoitti Mikkoa istumaan pöydän takana olevalle topatulle sohvalle. Itse hän istui toiselle puolen pöytää tuolille, josta saattoi nähdä torille. Sinne olivatkin Villen silmät enimmäkseen kiintyneet. Puheen aluksi hän sanoi: Näyttää, että sinä et ole terve. Oletko tullut lääkärin apua saamaan?

»Eipä tuo Kososen Ville sanonut joutaneensa kysymään nimiä. Mutta arvaamalla pani, että Kiihtelysvaaran miehiä ne ovat... Kaksi metsärosvon näköistä miestä sanoi olleen Ville», selitti Kaisa. Miehet riemastuivat, ja Jussi vahvisti Villen kertomuksen todeksi, vakuuttaen: »Tietysti ne ovat olleet kiihtelysvaaralaisia.

"Ei; vaan kun toisen kerran seisatuimme, luuli isäntä kuulleensa ääniä syrjästä päin, mutta minusta tuntui ääni kuuluvan edestäpäin, minä käännyin katsomaan ja silloin näin tuon veneen". Tämä Villen todistus hämmästytti läsnä-olevia.

Hän ei ajatellutkaan mennä Saviojan Villeltä rukoilemaan lykkäystä, sillä hän otaksui, ettei tämä kuitenkaan uskaltaisi ryöstöön asti tulla. Luuli Villen vain peloittelevan. Juttua ja puhetta, jonka arvasi asiasta pitäjällä olevan, hän piti pahimpana.

Mutta eipä tuo näkynyt yksistään Villen hoteilla olleen. Miestä oli kuin Viron sutta, sängyissä pitkin lattiaa, mikä selällään, mikä mahallaan. Siinä sitä tarinoitiin kaikki kuulumiset Villen kanssa. Ei tuo tuntunut Ville olevan juuri milläänkään koko sotamiehen ammatista. Yhtä hyvä olisi ollut kotona kyntää ja syödä kalakukkoa ja piimävelliä. »Missä huoneessa se täällä Keisari asuu