Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Kun sille pääseminen näytti mahdottomalta, päätin jättää koko tuuman. Eihän minulla mitään varsinaista asiaa sinne ollutkaan. Mutta odotettuani pari päivää turhaan sedän ja Villen kotiintuloa ja kun minulla ei ollut juuri mitään erityistä tointa kaikki linnunnahkani olivat mitä parhaimmassa kunnossa , rupesi Sitka-vaarin satu taas kytemään mielessäni.
Kun Villen piti astua noita leveitä ja komeita sisäportaita ylös, huomasi hän saappaansa olevan lumiset ja kovin kömpelömäisesti raskaat. Ja vaatteetkin, vanhat sarkahousut ja harmaa nuttu, muuttuivat hänen silmissään äkkiä peräti huonoiksi.
Vanginkuljettajatoimestaan hän vastaiseksi ei aikonut luopua. Tunsin Villen morsiamen, ja Villen valinta oli mielestäni onnistunut hyvin. Tyttö oli jo kolmenkymmenen vanha, mutta näytti nuoremmalta. Oli kelvollinen työssä ja pulska, kaunis ihminen. Ville oli silminnähtävästi rakastunut, ja onnittelin häntä sydämellisesti. Tulin jo samana iltana häihinkin kutsutuksi.
Ja kun kilpailijat tulivat perille, Maija melkoisesti edellä, huusi poikalauma, että kadut kaikuivat: Stiiknafuulia! Stiiknafuulia!... Villen mieltä karvasteli. Noin hyvä sana ja hänen omasta suustaan toisen kunniaksi! Hän rupesi hyvin toimessa selittämään pojille, että stiiknafuulia ei ole mitään kieltä, ei venäjää eikä ameriikkaa!
Esa meni suoraan äijän viereen. »Onko teillä viinaa?» kysyi Villen korvaan huutaen. »Viinaa?... O-on sitä.» »Pankaa pöytä koreaksi. Onko sianlihaa?» »Sian...?» »Sianlihaa!» »On sitä», emäntä ehätti ennen isäntää. »En minä tiedä», isäntä sanoi, »emäntä sen... Onko sitä? Pane tälle Esalle ruokaa pöytään.» Ukko-vanhus vapisi kuin tuomarinsa edessä.
Toinenkin seikka lisää vielä hänen luotettavuuttansa: Ukko Hyvärinenkin oli kerran myöntänyt: »Kyllä Ville Huttusen puheisiin sopii luottaa, sillä Villellä on suuri kontu ja toistakymmentä lypsävää.» Jos sitte joku sattui milloin Villen puheita epäilemään, niin silloin aina vedottiin ukko Hyvärisen lausuntoon, sanottiin: »Uskoohan ukko Hyvärinenkin, mitä Ville puhuu.»
Ei ne aivan niin liene, elä kupruilekaan joutavata, sano suoraan, niinhän me liitto tehtiin, etkö muista. No, minä sanon, että kyllä ne vanhat liitot Villen kanssa taitavat yhä lujeta, mutta milloin tulenee päätetyksi. Vai niin. Tietääkö äitisi siitä mitään. Kyllä se näkyy tietävän. Eikö ole puhunut mitään? Ei ole sitten sinun pois mentyäsi puhunut mitään.
Hän, näet, aikoi laittaa kankaan Villen poissa ollessa, lankoja hänelle kyllä annettaisiin velaksi rouva Mikkolan lankakaupasta, kun siellä oli tuttu puotilainen. Sitten hän talvimarkkinoissa sen möisi, saisi hyvät voitot, maksaisi velkansa, ottaisi uutta ja kutoisi yhä pitemmän kankaan kevätmarkkinoiksi.
Tuskin se sotamiesparka olisi siitä selvinnyt, jos en minä olisi alkanut selittää, että täytyihän tässä minunkin lähteä paikaltani, kun niskasta nujuutettiin. »Jos se ei olisi tämä sotamies niin nöyrästi lähtenyt, olisin saattanut putelilla kajauttaa.» »Olihan sillä kivääri, sinä tolvana!» Vähän tuo vielä purisi ja meni sitte maata. Helsingin ihmeitä. Sitte lähdettiin sisälle Villen huoneeseen.
Matti oli jo tyyntynyt, mutta Liisaa kuohutti vielä äskeinen kiireinen kävely. Tuossa sitä jo taitaa alkaa näkyä? kysyi Matti. Ka, eikö näy sieltä punainen huone! Mikä huone se on niin korea huone? Se on vain semmoinen erikoishuone ... herrojen varalle ... ei sitä talonpojat tarvitse semmoista... Ja Ville veti suunsa vähän nauruun. Liisa ymmärsi Villen ja iski silmää.
Päivän Sana
Muut Etsivät