United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Etelän suunnalla kohosi taivaalle ääretön savupatsas mahdottoman suuresta tulipalosta. Siellä paloi suuri köyhälistön kaupunginosa. Vihdoin minä vaivuin katukäytävälle. Olin perinpohjin uupunut enkä jaksanut liikahtaa paikaltani.
Näethän, että olen siivo ja rehellinen matkamies. Tulin tänne vuoristoon ja väsyksissäni jäin tänne levähtämään. Sitten kuulin sinun suloisen laulusi, mutta en hievahtanut paikaltani, ennenkun itse kutsuit minua luoksesi. Silloin lähestyin sinua sillä luulin sinulla olevan jotain asiaa , ja tässä minä nyt olen. No, olenko mielestäsi niin hirvittävän näköinen? RIITTA. Ethän toki!
Nouskaa nyt vaan ja seuratkaa minua ja huomatkaa yksi asia: minä en siedä mitään itkemistä enkä pyörtymistä.» »Minä en liikahda paikaltani», sanoi krevitär itsepäisesti. »Niin totta kuin tähtitaivas on päämme yläpuolella», huusi Hairaddin, »te liikahdatte sittenkin.
Rupesi tekemään jo pahaa minullekin. ANTTI. Ehkä on parasta että seuraat Matlenan neuvoa ja menet levolle MATLENA. Kas tässä sinun kelpaa maata. Nuttuni panin alle, että on pehmoisempi. Tule nyt Topra! TOPRA-HEIKKI. Istutko sinä luonani, Matlena? Tässä näin, ihan likellä, Enkä paikaltani hievahda. Ole vaan rauhassa, TOPRA-HEIKKI. Laske kätesi tänne korvalleni. Noin, nyt on hyvä.
Mutta hänen silmissänsä oli valo, joka muistutti sitä päivän valoa, joka ennen nuorena tyttönä ollessani loisti kirkkaampana, suloisempana ja loistavampana kuin nyt. Katsottuani kerran hänen silmiinsä en enää nähnyt mitään, sillä tuossa paikassa muistui mieleeni vanha kotini, kukkaset puutarhassa ja taivaan kirkkaus kukkulan takana. Vavisten nousin paikaltani.
Ikäänkuin hurmaantuneena Lysias palasi ystävänsä luo, heittäytyi jälleen penkille ja sanoi: "Nyt vaikka taivas pudotkoon, minua se ei huolestuta! Ikuiset jumalat, kuinka ihana tämä maailma on!" "Kummallinen ihminen," Roomalainen keskeytti ystävänsä ihastusta, "et suinkaan sinä ainaiseksi saata jäädä tähän mustaan puotiin." "Minä en liikahda paikaltani, ennen kuin Klea tulee tänne.
Minä poistuin hiljaisesti tähysteliän paikaltani ja karttaen tämänpuolista seutua sekä suoden, etten olisi mennyt likelle sitä, käyskelin siellä täällä, siksi kuin kello oli kymmenen. Hoikka-torninen kirkko, joka nyt seisoo ylinnä mäellä, ei ollut silloin siellä ilmoittamassa, mikä aika oli.
Sinä kumminkin tahdot jäädä hänen kanssaan kahdenkesken. Ja sitä minä suuresti ihmettelen. ANNA LIISA. Menisit vähäksi aikaa vaan. Että hän saa sanoa sanottavansa Eikö niin, Mikko? Vähäksi aikaa tyydythän siihen? MIKKO. Viipyköön vaan yksin tein. JOHANNES. Minä en lähde. MIKKO. Etkö lähde? JOHANNES. En. ANNA LIISA. Johannes ! JOHANNES. Elä pyydäkään. Minä en lähde. En hievahda paikaltani.
Minun olkapääni saavat kärsiä, jos huutosi kuuluvat isäntäni korviin saakka.» »Hyvä Sosia, älä soimaa minua en voinut olla kauempaa yksinäni. Pyydän sinua hetkeksi istahtamaan luokseni. Ei, älä pelkää, että uudelleen yritän paeta. Aseta tuolisi oven eteen. Tähystä minua en tahdo liikahtaakaan paikaltani.» Sosia, joka itse oli aikamoinen lavertelija, rauhottui näistä sanoista.
Hän on yhtä pitkä humalaseiväs kuin piikansakin, käyttäyy kauhean ylpeästi, on itsekseen ja on vaalea ja kapea kasvoiltaan, niin paljon saatoin huomata paikaltani kirkossa". Tässä keskeytti hän puheensa ja kääntyi äkkiä oveen päin. "Niin, tässä seison minä nyt, vanha lörpötteliä ja kulutan aikaani ja sentään on minulla työtä kädet täyteen!