Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
«No, hyvänen aika, tyttökullat, miten täällä on hauskaa!» huudahti laamanni ihastuneena, nähdessään kirjastonsa siinä asussa kuin se tavallisissa oloissa oli oleva. «Istutko hyvin tuossa sohvassa, Elise? Saanko tuoda sinulle jakkaran jalkojesi alle? Ei, ystäväni, jää paikoillesi! Minkähän tähden sitten olisi miehiä olemassa?»
Se mahdollisuus, joka hänen silmissään oli häväistys, ei ollut tähän saakka johtunut hänen mieleensäkään. Meri oli juuri laulunsa lopettanut. Nopeasti kätki hän isän sisään astuessa vyönsä esiliinan alle, mutta vanhuksen epäluuloinen silmä oli jo päässyt salaisuuden perille. Istutko taas siinä haaveissasi, tyhjäntoimittaja, sen sijaan että ammentaisit velliä kuppeihin? ärjäsi hän.
Kun Erkki tuli kotiin, oli pöydällä kirje hänelle. Se oli hänen vanhalta, hyvältä ystävältään, joka oli useampia vuosia matkustanut ulkomailla. Muun muassa kirjoitti hän: "No, vanha ystäväni, miten on nyt sinun laitasi? Istutko sinä vielä niinkun myyrä haudaten itsesi kirjapölyyn ja vaellat menneen ajan varjojen keskellä?
Hänellä näytti olevan kiire, kun hän sauva kädessä astui Karia kohti. Hän hiljensi kulkuaan päästyänsä vyöryn ääreen, seisahtui ja katsoi kerran tyttöön päin; sitten hän veti saappaat jalastansa ja kulki varpaillaan kivien yli. Hän istuutui vähän matkaa tytöstä. Istutko siinä yksin? sanoi hän. Kari kääntyi. Oletko tullut kotiin? sanoi hän vaan. Olen kyllä, vastasi Torger.
Mutta istu nyt kultaseni! Niin hauska ja nätti! Ja niin kaunis näköala ikkunasta! KALLE. Niin, siinä minä usein seison ja katselen teidän taloonne päin. Katsos, sieltä näkyy savupiiput suurten koivujen yläpuolelta! Ja silloin minä aina ajattelen sinua, että mitähän sinä nyt tällä hetkellä toimiskelet? Luetko, istutko pianon ääressä vai hoidatko kukkiasi?
"Ei; ajetaan vielä." "Tehdään toi ja syödään voi." Metakoimisesta ei olisi hevin heretty, Martta avasi matkalaukun, löysi sieltä Josun ostamat ja heitti ne Helan syliin, tullen itse viereen katsomaan. Päällyspaperiin oli kirjoitettu lyijykynällä kaksijaksoinen, ontuva runo jonka Helka heti luki: I. Mulla on kihlat, neitonen! Annatko suukkosen, kultanen? Istutko rekeen, impynen?
Silla oli tottunut rajun nuorukaisen pikaisiin ja loukkaaviin mielenpurkauksiin, mutta tuollaisena hän ei koskaan ennen ollut häntä nähnyt. Hänen riutunut ulkomuotonsa ja leimuava katseensa peloittivat viatonta tyttöä. Säikähdyksissään hän ei saanut sanaakaan vastaukseksi. Istutko sinä täällä vakoillaksesi minua? jatkoi hän, suuttuneena tytön vaitiolosta, ja tarttui kovasti hänen käsivarteensa.
Rupesi tekemään jo pahaa minullekin. ANTTI. Ehkä on parasta että seuraat Matlenan neuvoa ja menet levolle MATLENA. Kas tässä sinun kelpaa maata. Nuttuni panin alle, että on pehmoisempi. Tule nyt Topra! TOPRA-HEIKKI. Istutko sinä luonani, Matlena? Tässä näin, ihan likellä, Enkä paikaltani hievahda. Ole vaan rauhassa, TOPRA-HEIKKI. Laske kätesi tänne korvalleni. Noin, nyt on hyvä.
Se oli niin hurja jo sanoin, hurja, hillitsemätöin halu. Rebekka istutko sinä todellakin itse siinä sinä sinä itse, kertomassa tätä! *Rebekka*. Niin, mitä arvelet, Rosmer! *Rosmer*. Sellaisesta syystä, sellaisen halun vallassa sinä siis sinä sinä ryhdyit *toimeen*, niinkuin sitä kutsut. *Rebekka*. Se tarttui minuun, kuin meren rannikoilla myrsky.
Päivän Sana
Muut Etsivät