United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ruhtinaan täytyi tunnustaa hänelle totuus: kuningas ei ollut kotona, oli viettänyt yönsä ulkona ja kutsuttanut matkalaukun luoksensa palvelijan mukana. Tämä tapaus oli ensimäinen laatuansa ja kaikki odottivat jotakin kiihkeää mielenpurkausta ylpeän kuningattaren puolelta ... olletikin kun oudon vieraan läsnäolo teki tapahtuman vielä ikävämmäksi. Mutta sitä ei tullut. Kuningatar pysyi rauhallisena.
Heintz kuljetti matkalaukun lähimmäiseen kylään ja minä saatin heitä kappaleen matkaa. Jätettyäni heidät hyvästi, pysähdyin katselemaan meneviä, kunnes hänen heiluva leninkinsä katosi näkyvistäni kaukana metsän rajassa. Sitte otin hatun päästäni ja heitin sen korkealle ilmaan ja riisuin ahtaan puristavan nuttuni, jota ilman ei neiti Streit milloinkaan sallinut minun mennä ulos.
Lyhyesti murahti herttua: »Ei palannut kotiin!... Mutta kuinka ei siitä ole ilmoitettu minulle?» Rva de Silvis kierteli ja hypisteli hermostuneena puuhkaansa. »Eihän kuninkaalle vain liene tapahtunut jotakin tapaturmaa?» huudahti ruhtinatar tavattoman kiihtyneenä. Mutta Herbert rauhoitti häntä. Kamaripalvelija Lebeau oli tunti sitten poistunut talosta matkalaukun kanssa.
Hän ajoi, nämä tavarat mukanansa, rattailla Vauxhall'in pysäyspaikkaan, toimitti matkalaukun lähetettäväksi Moleswich'iin, heitti repun selkäänsä ja astuskeli hiljakseen vielä unen helmoissa lepäävien etukaupunkien läpi, jotka ulottuivat kauas maalle, ennenkuin hän, vapaammasti hengittäen, kumpaisellakaan puolella valtateitä huomasi maalaisen viljelyksen merkkejä.
Mutta kenties te olette suutuksissa minulle, hyvä herra? Siitäkö ettäs nukuit? En, ystäväni; jos minä olisin uskonut matkalaukun sinun haltuusi, niin olen varma siitä, että olisit pysynyt valveilla. Minä en syytä muita kuin itseäni enkä tosiaankaan ai'o ruveta suurella surulla itseäni rankaisemaan.
Viimeisenä iltana ennen Europaan lähtöäni olin hänen seurassansa ja hän antoi minulle jäähyväislahjaksi erään taidokkaasti neulotun matkalaukun, jossa löytyi eri kotelo kullekin esineelle, joita nuori mies mahdollisesti voipi tarvita matkoillansa. "Tahtoisinpa mielelläni seurata kanssasi", sanoi hän innolla ja elävyydellä, joka suuresti poikkesi hänen tavallisesta tyyneydestänsä.
Ainoastaan vanha Luckard, joka kortissa muka oli nähnyt kaiken tämän, oli koko yön valvonut Wapun kanssa ja auttanut häntä vetämään matkalaukun kiinni, pisti jäähyväisiksi kukkasen Wapun hattuun ja meni saattamaan häntä kappaleen matkaa tielle. Vanhus itki niinkuin hän olisi ruumista saattanut. Klettermaier seurasi tavarain kanssa.
Kreivitär, joka oli istunut hetkisen aikaa äänetönnä, sanoi äkkiä: »Kulkaas, Lebeau!... Jos kuningas matkustaa, niin kaiketi te saatte siitä tiedon, vai mitä?... Täytyyhän teidän saada tieto siitä ainakin silloin kun sälytätte matkalaukun, ell'ei ennen?... Jos te vain tuntia ennen lähtöä toimitatte minulle tiedon matkasta, niin vastaan minä siitä, ett'ei lähdöstä tule mitään».
Lähettäkää hakemaan emäntä tänne ja pyytäkää häntä viemään teitä huoneesenne, sulkekaa ovi, menkää levolle ja älkää itkekö enempää kuin tarpeellista on." Kenelm otti selkäänsä matkalaukun, jonka hän oli pannut huoneen nurkkaan, kysyi sähkölennätin-konttooria, lähetti sähkösanoman Mr Bowillille, tilasi huoneen Commercial Hotellissa ja vaipui uneen, jupisten itsekseen nämät merkilliset sanat:
Vanhin menetti oivallisen paikan epärehellisyytensä tähden, mutta kirjantekijän hänestä viimeksi kuultua oli hän saanut jälleen luottamusta ja oli työssä eräällä sepällä W ssä; silloin oli hän kunnollinen ja uuttera nuorukainen. Nuoremmasta tuli auttamaton varas. Kirjantekijä lähetti hänelle kertomuksen "Rautakangista", kun hän oli Statfordin vankihuoneessa, matkalaukun varkaudesta syytettynä.