United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuolla on jo taivaanrannalla päivänvaloa, vaan yhä useammille pitäis jakaa, ja sittekin vielä ihmettelette, että patani tyhjenee.» »Kas niin, pankaa vain puita alle älkääkä itkekö», lohdutti sotamies. »Jos kyyneleet auttaisivat tässä maailmassa, niin olisipa aika meidän käydä istumaan ja itkemään kaikki tyyni.»
Lähettäkää hakemaan emäntä tänne ja pyytäkää häntä viemään teitä huoneesenne, sulkekaa ovi, menkää levolle ja älkää itkekö enempää kuin tarpeellista on." Kenelm otti selkäänsä matkalaukun, jonka hän oli pannut huoneen nurkkaan, kysyi sähkölennätin-konttooria, lähetti sähkösanoman Mr Bowillille, tilasi huoneen Commercial Hotellissa ja vaipui uneen, jupisten itsekseen nämät merkilliset sanat:
Hän pysähtyi, vaikeni muutaman minuutin, antoi päänsä vaipua ja peittäessään kasvonsa käsillään, itki hän niin, että sydäntäni vihloi. Sellaista pitkitystä en ollut lainkaan odottanut. "Nastjenka!" aloin arkatuntoisesti, "Nastjenka, älkää, Jumalan tähden, noin itkekö! Kuinka voitte te tietää...? Ehk'ei hän vielä ole täällä?" "Hän on täällä!" vakuutti Nastjenka. "Hän on täällä, minä tiedän sen.
Elä koskaan tee mitään, mitä sinun Jumalan ja vanhempiesi edessä täytyisi hävetä. Ja piispa Hiltovi, joka oli pariskunnan vihkinyt, siunasi heitä ja sanoi Kenoveevalle: 'Elkää itkekö, nuori jalo rouva, Jumala on teille suuren onnen valmistanut vaikka kokonaan toisenlaisen kuin yksikään meistä tässä läsnä olevista luulee.
"Ei mitään surua!" hän sanoi heille, "älkää minua itkekö ... minä olen onnellinen! ... näin kuolla on ollut minun toivoni... Saattakaa ruumiini Stans'in kirkkotarhaan.
Minun ajatuksiini ei ollut tähän asti mahtunut semmoista mahdollisuutta, että äitini voisi kuolla, nyt tunsin jotakin semmoista pelkoa, vaan aivan hämärää. Rupesin itkemään minäkin, vaan kuitenkin enemmäksi kuin puoleksi sen tähden kun sisareni itki. Elkää itkekö lapsirakkaat! Jumalan avulla voi vielä äidistänne tulla terve, lohdutteli vieraamme pyyhkien vyöliinallansa kyyneleisiä silmiään.
Vihdoin tuli lähtöpäivä. Vaunut olivat esillä. Kaikki oli valmisna. Kas niin, lapset, sanoi ukko, nyt on aika tullut. Hyvästi jääkäät, lapset! Jumala siunatkoon teitä! ... Ei, ei! Frans! lisäsi hän, ei niin, ei niin ... ei, älkää itkekö, älkää tehkö eronhetkeä ikävämmäksi kuin sen tarvitsee olla...
Herra Jumala, Annika, kuinka puhut; eikö se olisi ollut parempi jos lapsi olisi kuollut, Silloin olisi kaikki ollut unohdettu ja minä päässyt ilmitulon pölöön. Hyvä pikku kultaseni, älkäät itkekö. Lapsi on sisään ostettu lastenkotoon ja sieltä viety maalle. Tässä on hänen nimensä ja numero. Mitäs luulet minun sillä tekevän?
Kun hän puhui näin, ei kukaan läsnä-olevista voinut pidättää kyyneliänsä, ja kun hän näki sen, hän sanoi: "Rakkaat lapset, älkäät itkekö minun tähteni. Minun aikani ei ole pitkä enää. Mutta muistakaat minua ja rukoilkaat Jumalaa minun puolestani." Spalatin oli kopioinnut muutamia raamatun lauseita vaaliruhtinaalle, joka nyt pani silmälasit päähänsä ja luki niitä itsekseen.
Hän lähestyi nyt äänetönnä Valentineä, rohkeni hellällä säälillä tarttua hänen käteensä ja sanoi puoliääneen: "Kas niin, rakas Valentine, rauhoittukaa ... tehän tiedätte, että ette ole yksinänne, että on olemassa joku, joka ei teitä koskaan hylkää, Jumalan tähden, rauhoittukaa, älkää itkekö enään! Se leikkaa minun sydäntäni."