Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
"Ei mitään surua!" hän sanoi heille, "älkää minua itkekö ... minä olen onnellinen! ... näin kuolla on ollut minun toivoni... Saattakaa ruumiini Stans'in kirkkotarhaan.
Kun tulin kirkkotarhaan, huomasin silloin, että koko tuo näkemäni perhe tuli kirkkoon, vanhemmat edellä ja kaikki heidän aikaiset lapsensa perässä; valkeihin nenäliinoihin käärityt virsikirjat oli heillä kaikilla mukana. Seurasin kirkossakin silmilläni tuota tyytyväistä, tutunomaista perhettä.
Esa oli kiitänyt ohitse kuin meteori, jota mieluisasti olisi enempikin aikaa katseltu ja ihailtu. Kun Esa ajoi kirkon ohi, poikkesi juuri hänen edessään tieltä kirkkotarhaan seurakunnan kappalainen Mallenius, paikkakunnan herännäisyysliikkeen innokas, ponteva johtaja. Esan silmä kohtasi papin terävän, vakoilevän katseen.
Kuin kartta, maassa, mist' on käynyt niittomiehen rauta, pitkin tietä maan on vihamiestä; siin' on ura uljaan käymä, häntä silmin seurasin, kun jalka petti, kuolemassa vielä aatos seuraa.» Lausui näin, ja silmä hiljaa sammui. Samoin sammui hiljalleen myös päivä; valju kuu, yön aurinko, vain näytti kulkijalle, tietä kirkkotarhaan.
Guldborg seurasi hyvän vanhuksen neuvoa. He menivät kirkkotarhaan ja istuivat eräälle hautakivelle. Märta otti esiin heidän viimeisen eväsvaransa, kaksi pientä mehevää omenaa, kuori ne ja pani parhaan rouvan polvelle. Guldborg antoi sen Valdemarille, joka söi sen suurella halulla ja pyysi enemmän.
Mutta, ennenkuin hän lähti, kävi hän minun kanssani Yarmouth'issa katsomassa pientä hautapatsasta, jonka olin Ham'in muistoksi kirkkotarhaan pystyttänyt. Sillä välin kuin minä hänen pyynnöstään kopioitsin hänelle tuota yksinkertaista hautakirjoitusta, näin hänen notkistuvan maahan ja poimivan vihkon ruohoja haudalta ja vähän multaa. "Em'lylle", sanoi hän, kun hän pani sen poveensa.
TIMO. Ja toinen tuhnii vielä perään kuin peijakas. Hi, hi, hi! TUOMAS. Niin, Juhani. JUHANI. Meni minulta kortteli viinaa. Sen saat kun pääsemme pinteestä. Mutta koskahan se päivä koittanee? Ah! tapahtuupa vuosien päästä, että jahtivoutimme komennon alla kiskotaan täältä aika telakuorma kylään ja kylästä kirkkotarhaan, kiskotaan kasa kalisevia, kolisevia luurankoja seitsemästä miehestä.
Hiljallensa sammui myöskin päivä, valju kuu, yön aurinko, vaan yksin matkamiestä kirkkotarhaan näytti. Aituuksen kun sisään vanhus astui, ristein keskellä hän siellä huomaa kansajoukon kolkon, äänettömän niinkuin nurmen alla nukkujatkin. Vanhusta ei vastaan kenkään tullut, tulijaa ei kenkään tervehtinyt, silmäystäkään ei kenkään suonut.
RAIMUND: Teidän korkea-arvoisuutenne: meillä ei ole aikaa pitkiin puheisiin. Minä olen nähnyt rakennettavan polttoroviota kirkkotarhaan... KAIKKIVALTA: Ah! TUOMAS: Niin, tuohon alle akkunani! Siinä pitää hänen palaman taivaan enkelien iloksi ja Jumalan kunniaksi. Vielä viimeisen kerran tahdon minä kysyä teiltä: ettekö aio ottaa ollenkaan huomioon minun tahtoani tässä asiassa? TUOMAS: En!
Niin kysyi Anna siskoltaan, Katsahtain kirkkotarhaan. Ja siihen sisar itkultaan Sai sanoneeksi: »Varmaan On kuolo käärme kamala Pahoille, elon tiellä Ken vääryytt' yhä harjoittaa, Saa pahan palkan siellä.»
Päivän Sana
Muut Etsivät