United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Guldborg, joka puristui kaikilta puolin, päästi ehdottomasti huudon ja koki vetää rakastettua poikaansa itseänsä lähemmäksi. "Minä voin huonosti, Valdemarini," sanoi Guldborg tuskin kuuluvalla äänellä. Valdemarin tuska lisääntyi joka silmän räpäys, hän huusi vanhaa Gertrudia, mutta hän oli survaistu alimmalle rapulle.
"Ei, hyvä Märtaseni," keskeytti Guldborg, "ei sovi Niilo Svanen lesken asettaida ällistelevän joukon sekaan, varsinkin semmoisena päivänä, jolloin voisi olla monta sekä matkueessa että katselioissa, jotka tuntisivat minun entisistä onnellisemmista ajoistani.
"Ei, Valdemarini," sanoi Guldborg ja taputti poikaa rusottavalle poskelle; "mielelläni soisin sinulle tämän ilon, mutta samalla tulisin sinun kanssasi siihen hurjaan ahdinkoon, joka epäilemättä tulee olemaan sinä päivänä. Jos hyvä mestari Petter vielä eläisi, niin olisi hän ehkä hankkinut meille paikan seisoaksemme jollakin ikkunalla; mutta hän on nyt kuollut, ja sentähden olemme kotona."
Otettuansa vesissä silmin jäähyväiset jokaiselta esineeltä, joka oli ollut hänen onnellisuutensa todistajana, ja oli arvoisa hänen sydämellensä, laskeusi Guldborg polvillensa ja nosti ylös pienen Valdemarin, kutsuaksensa hänelle taivaan siunauksen. Aamu-aurinko heitti ensimäiset säteensä lapsen kasvoille, ja sen paisteen häikäistessä alkoi tämä itkeä.
Ah, kun tämä rauha vihdoinkin monen vuoden kuluttua tuli voimaansa, lepäsi aikoja sitte onnettoman Guldborgin luut hiljaisessa, liian aikaisessa haudassansa. Guldborg otti nyt ikuiset jäähyväiset minkäänlaisen korvauksen toivolta.
Pommerilainen ja hänen hoviliehakoitsiansa estivät sen alinomaa, ja kun Guldborg vihdoin pääsi kumartamaan tuota kaikkivaltiasta apuhallisiaa, pyytäen ainoasti vähäistä vahingon palkkiota, kielsi hän kovasti hänen rohkean kiihkoisuutensa, joksi hän sitä kutsui, sanoen, ettei hänen asiallensa voitaisi mitään tehdä ennenkun rauha olisi päätetty. Silloin saisi hän jälleen ilmoittaa itsensä.
He astuivat ylöspäin jyrkkää rappua ylimäiseen kertaan ja sijoittivat sinne itsensä tulevaksi talveksi. Guldborg teki edelleen työtänsä. Hänellä oli niin paljon rahaa säästössä, että hän taisi ostaa tärkeimmät huonekalut, ja alussa kävi kaikki hyvin. Mutta pian tuli työ niukemmaksi; mestari Petter, joka sitä oli hänelle toimittanut, oli nyt poissa.
Kun siis mestari Petter valmisti kalliin kaulakoristeen tahi rannerengasparin aatelis-morsiamelle, kirjaeli Guldborg tavallisesti hänen pitkän samettikauhtanansa ja ompeli usein koko rikkaan morsius-vaatteuksen.
Siellä minä seisoin myöskin silloin, kun meidän nuori siunattu kuningattaremme ihastutti Roskilden tulollansa, ja siellä toivon pyhän neitseen avulla seisovani kahdeksan päivän perästä teidän kanssanne, rouva Guldborg ja teidän kaunis poikanne.
Väkivalta ja vääryys ei ollut harvinaista, ja tuhannet kyyneleet vuotivat salaisesti, ettei kuningatar niitä nähnyt eikä siis voinut ojentaa kättänsä niitä kuivaamaan. Niitä, jotka huokailivat raskaassa ja ansaitsemattomassa kurjuudessa, oli rouva Guldborg Svane.