Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. syyskuuta 2025
Kun atria oli loppunut ja rouva Guldborg oli kertonut mestari Petterille ja hänen tyttärillensä kohtalonsa, joka ei tapahtunut monitta kyyneleittä, vei Ingeborg rakkaan vieraansa sekä hänen piikansa iloisaan kammariin, jossa oli kaksi sänkyä, toivotti heille hupaista yötä, suuteli jo nukkuvaa Valdemaria ja jätti heidät yksinään.
Märta antoi hänelle nyt toisenkin omenan ja katsoi rauhallisella luottamuksella hiljaisesti rukoillen taivaasen. Guldborg tarttui hänen käteensä, painoi sitä rintaansa ja sanoi kyynelsilmin; "Ole kiitetty, kaikki hyvä Jumala ettäs kuitenkin annat ystävyyden kukan kasvaa elämäni orjantappurain seassa! Tule ystäväni, nyt minä menen kirkkoon huojentamaan sydämiämme rukouksella.
Nyt oli Filippa hallitseva kuningatar ja piti sentähden kyllä, etenkin hänen suurilla omaisuuksillansa, voivan jotakin vaikuttaa. Guldborg päätti siis koettaa päästä nuoren kuningattaren luokse niin pian kun Margareta oli haudattu ja uusi kuninkaallinen parikunta juhlallisesti tullut Roskildeen, jossa surusta huolimatta suuria laitoksia valmistettiin.
Vaikka Guldborg, niinkun koko Tanskanmaa hyvin tunsi, että Filippa oli yhtä hyvä kuin kauniskin, ja salaisesti teki monta hyvää työtä, ei hän kuitenkaan tässä kohden olisi voinut häntä suostuttaa, sillä hän tiesi myös, että jalo ruhtinatar ei paljon voinut puolisonsa ylitse, joka usein loukkasi häntä irstaisuudellansa; mutta tärkeä tapaus, nimittäin kuningatar Margaretan kuolema vuonna 1412, muutti kuitenkin hänen päätöksensä.
Se oli jalon Olli Akselinpojan talo, jonka rapulla hän oli seisonut äitinensä, ja jossa hän nyt oleskeli. Ikkunasta katsoi rouva ja joukko vieraita matkueen tuloa. Akselinpoika oli itse poissa. He näkivät, että Guldborg sai hurmaavan iskun merimieheltä, kuinka hän lapsinensa heitettiin rapulta alas ja kuinka hänen rahvas tallasi.
Guldborg uhrasi hyväntekiänsä muistolle monta kaipauksen kyyneltä. Ingeborgin mies möi huoneen, jonka uusi omistaja sanoi hänelle, että hänen piti muuttaa kolmeen päivään. Katkera oli sekä Guldborgin että Märtan hyvästi-jättö tästä heidän rauhan majastansa, tästä satamasta onnettomuudessa, joka ajaksi näytti lakkaavan heitä vainoamasta.
"Pyydä heitä, ettei he tunkeutuisi niin ankarasti," sanoi Guldborg, varsin heikosti kamppaillen voimattomuutta vastaan. Poika raukka ei tiennyt, mitä tekisi; mutta kuitenkin näki hän, että sen tavattoman ahdingon vaikutti erehdys, johon hän oli syyllinen. Sovittaaksensa siis virhettänsä, huusi hän minkä jaksoi: "Te olette väärässä, hyvä kansa; pysykää sentähden paikoillanne, missä olette!
Guldborg ja Märta riisuivat nukkuvan lapsen ja laskeusivat sitte liikutuksella polvilleen, kiittäen Jumalaa, joka niin pian oli kuullut heidän rukouksensa ja poistanut heistä raskaimman hädän. Ensi kerran Svanen kuoltua nautti hänen puolisonsa rauhallista ja virkistävää unta, ja iloiset unelmat lennähtivät hänen vuoteensa ympärillä. Rouva Guldborg oli pian laittanut pienen taloutensa.
"Minun päivätyöni on loppunut." sanoi kunnioitettava ukko hartaasti, kun vaunu, johon rakastettu tytär istui, katosi hänen näkyvistään. "Nyt, Herra, lasket sinä palveliasi rauhaan menemään." "Ei;" huusi Guldborg, "teidän pitää vielä elämän kauan, kunnioitettava isäni, ja tuuditella lastenlapsianne polvillanne." "Sitä olen jo kauan toivonut tehdä," sanoi Petter ja nosti Valdemarin polvellensa.
Guldborg, joka ei koskaan ennen ollut nähnyt Filippaa, toivoi sentähden kerran edeltäpäin saada katsella hänen ystävällisiä kasvojansa, ennenkun pyytäisi puhutella häntä, lukeaksensa hänen silmistänsä, mikä toivo hänellä mahdollisesti taisi olla rukouksensa kuulemisesta. "Sen voitte helposti tehdä," sanoi emäntä; "voittehan te nähdä kuningattaren hänen ja kuninkaan kaupunkiin ajaissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät