United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !


Siellä seisahtui hän kummeksien, kun hän näki edessänsä pienen iloisen eukon, joka toivotti häntä tervetulleeksi; mutta tämä ei kuitenkaan ollut se, joka veti puoleensa hänen huomionsa: akkunan ääressä, laskevan auringon punakeltaisten säteiden valaisemana istui nuori nainen ja katseli ulos tuota kääpiömäistä pientä metsää huomaamatta tulijaa.

Sinä tiedät, että oli jo myöhäinen, kun hän saapui tänne, ja satoi lujasti lunta, ja hän oli niin iloinen, kun hän sai nähdä meidät, ja niin halukas puhumaan, että hän ei tahtonut muuttaa vaatteita. Se on vaan vähäinen vilustus. Paitsi sitä oli äiti aivan levollinen, kun hän toivotti meille hyvää yötä. Minä en luule, että hän pelkää mitään.

Vihdoin joutui hän tuolle ikävöidylle paikalle oman kotinsa edustalle. Ovi oli auki. Vanha palvelia seisoi portin suussa, ällistellen, savuja vedellen. Kerjäläinen toivotti "hyvää iltaa!" "Mene Jumalan nimeen", ärjäisi passari, "täällä ei ole ketään kotona." "Jumala suokoon tuhannenkertaisen palkkion!" mankui kerjäläinen ja istahti portin viereen kulmakivelle.

Keisari, iloissaan ilmoituksesta, vei neiti Krausen paroonin luo, antoi myöntymyksensä liitolle ja toivotti heille kaikkein parhainta onnea aikomansa avioliiton aikana.

Siinä se juuri on, että kun maa laitetaan hyvin, niin maa kasvaa hyvin, sanoi isäntä hienolla ylpeydellä. Silloin Anna Marian sulhanen nousi ja tarjosi kättä rovastille lähteäkseen kotiin. Rovasti nyt seisaalleen nousten puristi sulhasen kättä ja toivotti suurinta elämän onnea kaikiksi elämän päiviksi.

Herätessäni laitteli »matami» ruokaa pöydälle. Aamiaista luonnollisesti. Sitte hän teki liikkeen, semmoisen kuin olisi joku häntä takaapäin potkassut säärille, ja toivotti onnea. Salaperäisesti hymyillen katseli hän ponnistuksiani saada silmäni auki. Katsoin kelloa. Se oli kymmentä vailla kaksi. Matami puuhasikin siis päivällistä.

Kuullessaan, että Pekka aikoi asettua sinne asumaan, Vetalainen toivotti Pekan tervetulleeksi hyvänä ystävänä. Kuultuaan, että Pekka oli yksin, hän ehdotti, että Pekka ottaisi toverikseen molemmat suomalaiset, Makkaraisen veljekset, jotka hänellä oli seurassaan. Nämä olivat äskettäin tulleet Suomen puolelta ja olivat varattomia, joten he hakivat turvaa ja työansiota.

Tiinan äskeinen kiukku unohtui ja hän toivotti Viijalle hyvää tulevaisuutta niin vilpittömästi, että silmiin herahti vesikarpalot, joita hän pyyhkäisi pois ja vielä uudistettuaan hyvästinsä, lähti matkalle. Miehet eivät panneet Tiinan mielenliikutuksille minkäänlaista arvoa. Kirjuri vain naurahtaen virkkoi, että mikähän hupsu lienee tuokin. Se on sellainen, myönsi Esa.

Hän maksoi heille palkkansa ja kättä puristaen toivotti onnea ja siunausta. Reippaat nuoret miehet, jotka häneen olivat jo ehtineet kiintyä täydestä sydämestään, suutelivat hänen vaatteidensa liepeitä ja erosivat kyynelsilmin.

Näytti olevan tulossa taistelu, sillä Rakki oli jo täydessä tappelussa suomalaisen torpanmiehen koiran kanssa. Muutamalla sanalla Pekka kutsui Rakin takaisin, ja kun suomalainen kuuli kotimaansa kieltä, hänen kasvonsa kirkastuivat. Hän otti nyt nuorukaiset ystävällisesti vastaan ja toivotti heidät tervetulleiksi vanhan Pekkalaisen luo Suomenniemelle, jota nykyään nimitetään Luttenäsiksi.