United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Norjan rajalta Sisä-Suomeen, Rautalammille, Savoon ja Karjalaan, joilta paikoilta muuttajat enimmäkseen lähtivät, sillä pitkillä keveillä suksillaan hiihtävät reippaat, sitkeät ja rohkeat suomalaiset eivät säikkyneet sellaisten matkojen vaivoja eikä pituutta.
Kello seitsemän täytyi tämän iloisen huvin kuitenkin loppua, jos tahtoi tarkasti lukea huomispäivän läksyt, ja pian reippaat luisteliat olivatkin jo ajatuksineen syvästi vaipuneet luettaviinsa, Bruunokin vanhaan pöpöönsä, matematiikkaan. Lukukauden kuluessa he olivat monesti käyneet raajarikkoisten koulussa Jannea katsomassa.
Sisarien lietsoessa ja pyyhkiessä pölyä ja Louisen ihaillessa ostoksiansa, astui laamanni sisään iloisena ja hikisenä. «Mikä toimeliaisuus!» hän huudahti nauraen. «Minä voin sanoa sinulle terveisiä mieheltäsi ja lapsiltasi, Louise! Minä oikein pidän pojistasi. Reippaat, vilkkaat lapset! Tottelevaiset ja kiltit he myöskin ovat! Pikku David on vallaton veitikka ja kelpo poika!
Ja kuinka onnettomia ovat pienet, reippaat neekeripojat, kun eivät koskaan saa heittää rehellistä housunkauluspainia, sentähden että heillä ei ole housuja. Heidän täytyisi iskeä kyntensä toistensa alastomaan ihoon. Ja voipi aavistaa, mitä heidän suloinen, kähärä, kiiltävän musta ja tuuhea tukkansa saa kärsiä tästä vaatteiden puutteesta. Jos poikaan tahtoo tarttua, täytyy aina ottaa tukasta.
CASSIO. En ole tänä iltana muuta maistanut kuin yhden pikarillisen ja senkin vedellä taitavasti sekoitettuna, mutta kas, minkä mullistuksen se on tehnyt! Olen niin heikko, ikävä kyllä, enkä tohdi nyt enää huonoja voimiani koetukselle panna. JAGO. Kah, ystävä, tänä yönä pitää hummata. Niin tahtovat nuo reippaat pojat. CASSIO. Missä he ovat? JAGO. Tuolla ulkona. Kutsupas heitä sisään, ole niin hyvä.
Jos tulisi enemmän, hän tahtoi yhden mekon lisää. Matin poissa ollessa ei Antti viihtynyt kotona. Hän meni Pekan kanssa metsälle, jossa nuo virkut, reippaat miehet uurastivat onnekseen kuten tavallisesti, ja Antin mielestä haihtui sekä hopeakaivos että iso isäntä. Matti palasi vasta joulun aikaan. Suomalaiset menivät silloin häntä tapaamaan Träskogiin.
Sen tähden, että toinen teistä on kuninkaan poika; tiedän mä. *Frode*. Mitä sanot, isä? Onko toinen meistä kuninkaan poika? *Maija*. Niin, kuvauksella puhuen. Kaikki hyvät lapset ovat kuninkaan lapsia. Nyt te pysytte täällä metsässä iltaan asti. Liisa toimittaa teille tänne ruokaa. Eipä haittaa, jos vähän poimitte mustikoita puuroksi. *Matti*. Olkaa reippaat, pojat.
»Eipä näytä siltä, että molemmat reippaat poikamme pääsisivät jättämään meidät tänä yönä,« sanoi don Estevan gambusinolle. »Ehkäpä, sennor,« vastasi Pedro Vicente. »Aavikko on niinkuin valtameri, rikas vaiheista. Kun näkee tämän rajattoman pinnan, jota polttava aurinko valaisee, tämän pilvettömän taivaan, voipi odottaa kaunista yötä, liiankin kaunista meidän aikeillemme.
Konsulin kasvot kävivät jälleen sileiksi ja huolettomiksi, hänen askeleensa olivat reippaat ja nuorekkaat, hänen kulkiessansa ylös leveitä portaita myöten katsomaan niitä vieraita käsityöläisiä, jotka hän oli tuottanut Kyöpenhaminasta koristamaan seurahuoneita ylikerrassa. Keväällä Kristian Fredrik palasi kotia; hänen kasvatuksensa oli päättynyt, oltuansa viime talven Parisissa.
Reippaat, solakkavartaloiset poikamiehet, joista uljainna keikaili Aholan laiska Matti uusissa verkavaatteissaan ja sahviaanisuisissa saappaissaan, joko tupakoivat istuskellen pienissä ryhmissä siellä täällä ruohoisella rantaäyräällä, tahi puhelivat kirkkovaatteisten, rusoposkisiksi päivettyneiden tyttötyllyköiden kanssa.