Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025


Nyt siellä Hannu Krankka Tarkastaa joukkoaan: Iin väki tuima, vankka Ei väisty milloinkaan. Ja Kemin kookas kansa, Nuo urhot rotevat, Ylpeillen voimistansa, Ain' itseens luottavat. Mut miehet reippaat, sorjat Ja liukkaat Limingan, On taistelussa norjat Ja uljaat ainian. Vaan odotus ei työnä Heill' ole kauankaan. Jo vouti talviyönä Myös rientää Kokkolaan.

Pertti, minun mieheni serkku, Pajalan herra. Nuori mies kumarsi äänettömästi. Hänen kasvonsa olivat avoimet ja reippaat, hänen silmänsä siniset, suorat ja rehelliset. Paavo Kontio tunsi heti hänestä pitävänsä. Tehkää hyvin, istukaa, sanoi hän, nyt jo paljon lämpimämmällä ja ystävällisemmällä äänellä. Odottakaa! Sallitteko...? Hän vapautti heidät sadevaipoista ja kantoi ne toiseen huoneeseen.

Parin päivän kuluttua tulee sade, joka juoksettaa mullan pois mädänneiden ruumiiden päältä mutta mitä se tekee? Reippaat ja iloiset haudankaivajat eivät sitä ajattele. He tekevät työnsä nopeasti ja laulavat työtä tehdessään kaikenlaisia iloisia ja epäiltäviä lauluja, ja joskus tanssivat he piirissä haudan ympäri.

Hän tunsi vielä hyvin nuoret miehet ja kuunteli heidän asiaansa ja hädänalaista tilaansa. Hyvän hinnan hän lupasi heille maksaa nahoista, mutta ehdotti, että he jäisivät sinne kevääseen asti työskentelemään hänen sahalaitoksessaan. Siellä he, noin voimakkaat ja reippaat miehet, voisivat ansaita kelpo päiväpalkat.

Minua miellyttää semmoiset reippaat pojat kuin sinä; tahdon pitää sinua ylimmäisenä äänenantajanani, ja pässi ja sinä pääsette suureen arvoon." "Kiitos kunniasta," vastasi Valtteri, "mutta vähä keittoruokaa ei olisi haitaksi; en ole syönyt isoon aikaan."

Jo kajahti Vaasan marssin reippaat säveleet ja Annakin hyppäsi, että nyt sitä lähdetään. "I högan nord vår vagga stod..." Eipä se vielä ollutkaan suomimielisten lähtömerkki!

Kangistuneesta vartalosta päättäen hän oli jo hyvin vanha, vaikka hänen terävät, läpitunkevat silmänsä ilmaisivatkin älyä ja toimeliaisuutta, samalla kuin hänen reippaat liikkeensä osoittivat ruumiinvoimia, joita vanhuus ei vielä ollut voinut huomattavasti murtaa. Jos tarkemmin tarkasteli vanhusta, niin tunsi hänet helposti "Mustaksi Jaanaksi", jonka lukija muistanee edellisestä kertomuksesta.

Saapuessaan Bogeniin he näkivät savua nousevan Grillsin tuvan katosta. "Pian nyt, Antti!" huudahti Pekka. "Katto on tulessa eikä ihmisiä missään. Meidän on jouduttava sammuttamaan!" Muutamassa minuutissa olivat reippaat miehet purkaneet tuvan katon ja saanet tulen tukehtumaan. "Mutta missä täältä ihmiset ovat?" kysyi Antti. "Hoi!" Tuvan takaa kuului vastaukseksi voihkinaa. He riensivät sinne.

Kun reippaat metsien pojat joutuvat rahapulaan, lyövät he itselleen hopeatalareja tinasta ja siihen heillä on varoja. Mutta kun viskaali Spolin joutuu rahapulaan, lyö hän rahaksi kelvottoman sielunsa, joka ei ole tinapalasenkaan arvoinen, ja siihen hänellä on varoja.

Onpa kyllä, sen näin heti hänen otteistaan. Eläköön Kaarle-kuningas! Eläköön hänen reippaat poikansa! Hurraa! Kas, näetkö vain? Mies nostaa hattuansa. Olipa tyhmästi, että ruvettiin toraamaan sinisen kanssa.

Päivän Sana

oppineidenkaan

Muut Etsivät