Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025


Ison ruotsalaisen väki ei heti lähtenyt ajamaan takaa Vappua ja Mattia, mutta muutaman päivän kuluttua saapui koko joukko heitä Grillsin torpalle kostamaan. Silloin he huomasivat, että suomalaisia oli kokoontunut monta miestä, mutta Vappu ja Matti olivat kateissa.

Saapuessaan Bogeniin he näkivät savua nousevan Grillsin tuvan katosta. "Pian nyt, Antti!" huudahti Pekka. "Katto on tulessa eikä ihmisiä missään. Meidän on jouduttava sammuttamaan!" Muutamassa minuutissa olivat reippaat miehet purkaneet tuvan katon ja saanet tulen tukehtumaan. "Mutta missä täältä ihmiset ovat?" kysyi Antti. "Hoi!" Tuvan takaa kuului vastaukseksi voihkinaa. He riensivät sinne.

Mutta kuulkaas, miten minä tahtoisin tehtävän. Nyt meillä on miehenkantamus. Murramme malmia ja sulatamme, minkä verran kerkeämme, kunnes lumi tulee maahan. Silloin lähtee Matti hevosellaan Osloon. Onhan meillä kullakin muutamia nahkoja; kun hän palaa, saatte nähdä, että hopeata se on, mitä olemme löytäneet." Tämä neuvo tuntui sekä Matin että Grillsin mielestä parhaalta.

Vappu oli joitakin aikoja sitten käynyt Bortanen talossa, ja talon isäntä oli hänelle sanonut, että niin hyvin Grillsin kuin Yrjänän poikienkin piti maksaa hänelle veroa. Hän oli lunastanut talonsa kruunulta ja kuninkaalta, ja Bogenit, joksi suomalaisten taloja sanottiin, olivat hänen maallaan. Nyt Vappu lähettää terveisiä kehoittaen meitä käymään isännän luona.

Vappu oli pahin utelemaan, ja lopulta Grillsin täytyi antaa hänelle tieto asiasta, niin että nyt olemme Vapulta rauhassa; mutta minun akkani arvelee, aprikoi päivät pitkät, mitä minä metsissä juoksentelen, kun ei minulla ole mitään kotiin tuotavaa, ja sama asia on Antillakin, vaikka luulen, että Liisu kyllä aavistelee jotakin.

Nyt meitä tulee neljä lähtijää täältä. Sitten menemme ja otamme mukaamme Grillsin ja Heikin ja lyömme vaivaiseksi koko ison ruotsalaisen." "Veron olen jo minä maksanut, ei kenenkään tarvitse sen asian takia sinne mennä. Tahtoisin, ettet ajattelisikaan enää lähteä ison ruotsalaisen luo. Minä tuumin lähteä pois. Kun palaan, niin saammehan vielä miettiä teidän riitaanne.

Minä puhun Grillsin ja Vapun kanssa, sillä eivät suinkaan he toivo vihamielisyyttä." Palatessaan Kymmenjärvelle Pekka tapasi siellä kaksi kuljeksivaa suomalaista, jotka Antti oli ottanut palvelukseensa. He olivat kaikki työssä pajassa, aseitaan kuntoon laittamassa. "Olipa hyvä kun tulit, Pekka! Minä olen tuuminut tästä käydä ison ruotsalaisen luona veronmaksuissa.

"Sinunko tämä haasia on, Vappu?" kysyi Antti vielä kerran. "Niin on, kuulithan sen". "Kuulkaa isäntä", huudahti nyt renki, joka luuli tämän erehtyneen, "se haasia ei ole meidän, kyllä se on Bogenin Grillsin". Silloin Antti otti sylillisen heiniä ja heitti ne kelkkaan. "

Minä otin evästä mukaani, niin että tulen toimeen. Hyvästi nyt, Matti! Sydäntäni kaivaa, kun en voi jättää sinulle Grillsin pyssyä, mutta näkyyhän Pekalla olevan kaksi, kyllä kai sinä saat toisen; ehkäpä minä voin tuonnempana lähettää sinulle pyssyn. Tee nyt ja toimi, niinkuin olen sinulle sanonut, äläkä anna kenenkään ottaa itseäsi valtaansa, tiedä se!

Se täytyi teurastaa, ja sen sisuksista löydettiin kova pallo, jossa oli karvoja ja muuta roskaa. Sehän oli noidan taikapala. "Vappuko?" tuumi Antti, mutta ei kukaan vastannut. Sitten tuli vielä uusi pahanonnen sanoma: iso lehmä oli mennyt suohon. Se vedettiin ylös: jalka oli poikki, lehmä täytyi teurastaa. Antti epäili taaskin Vappua. Mattu katsahti häneen ja lähti viimein Grillsin mökille.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät