United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Noin kansan lempi ja rakka'us se palveli Pohjolaamme, Oi, älköhön moista rakkautta ikipäivinä puuttuko maamme! Nyt, nyt, jos konsana, kallis on joka hetki ja tarpeen työmme. Ylös siis joka kynsi! Valtavat niin vanno! nyt iskut lyömme! Me valta-iskut tahdomme nyt lyödä, Ja kaikki, kaikki voimat ponnistaa. Viel' uusi päivä pilvet synkät poistaa, Kun Herra auttaa, työmme onnistaa.
Ja siinäpä taasen lyömme kaksi yhdellä iskulla: yht'aikaa poistamme pelloistamme hallan ja teemme itsellemme uutta niittua. TUOMAS. Sen luullakseni katsomme parhaaksi kaikki. Niin on meidän tehtävä, jos tahdomme tänne sydänmaahan rakentaa itsellemme taloa. Lapiot ja kirveet olalla, läksivät he eräänä päivänä alas suohon sitä raivaamaan ja ojittamaan.
"Huuhdo se alas kukkurapäisellä pikarilla, muuten se kurkkuusi tarttuu. Kas niin, se oli hyvästi juotu! Ja nyt sanon sinulle, että sinä olet sotamies niinkuin minä ja että meidän täytyy kärsiä toistemme komppasanoja hovisalissa, yhtä hyvin kuin toistemme iskuja turnauksessa, ja olla sitä paremmat ystävät kuta kovemmin lyömme.
Nyt meitä tulee neljä lähtijää täältä. Sitten menemme ja otamme mukaamme Grillsin ja Heikin ja lyömme vaivaiseksi koko ison ruotsalaisen." "Veron olen jo minä maksanut, ei kenenkään tarvitse sen asian takia sinne mennä. Tahtoisin, ettet ajattelisikaan enää lähteä ison ruotsalaisen luo. Minä tuumin lähteä pois. Kun palaan, niin saammehan vielä miettiä teidän riitaanne.
Me julistamme sodan sortoa, pahuutta, halpamielisyyttä vastaan, me suojelemme heikkoja, nöyryytämme ylpeitä, paljastamme viekastelijain juonet, lyömme maahan sortovaltiaat, perustamme turvapaikan vainotuille ... me vuodatamme ilkiöiden veren ja kuivaamme kärsivien kyynelet. Me olemme Jumalan vitsana halveksittavalle maailmalle... Vai kuinka? Hyväksyttekö sanani?
Ajatelkoon minua niinkuin sisartaan; muutoin ei maksa vaivaa, ja minä ajattelen häntä niinkuin lintu talvella ajattelee sitä kesää, joka katosi. Sinä et usko, sinä, mutta saatpa nähdä, Jaana osaa povata. Jaana povatkoon meille. Lyödäänkö vetoa? Mistä lyömme? Näetkö tämän sormuksen sormessani? Se salamoipi auringon paisteessa niinkuin olisi taottu tähtien loistosta ja aaltojen kimaltelusta.
Säännöt talletetaan siltä varalta aina ammattiyhdistyksen arkistossa ja kun kerran aika on täytetty lyömme tehtaan pystyyn yhdellä iskulla. Eräs nuori seppä Kaarlo Aarnio ilmestyi kaupunkiin. Hän oli ollut vuosikausia ulkomailla ja nuorena poikana jo kuulunut myöskin rautatyöntekijäin ammattiyhdistykseen. Heti työpaikan saatuaan ilmestyi hän nytkin uudelleen yhdistykseen.
LOUIS. Kehusi lopeta ja kotiin käänny! Torassa meistä voiton viet, sen myönnän. Hyvästi! Aikamme on liian kallis Hukata lörppään. PANDULPH. Suokaa minun haastaa. BASTARDI. Ei, minä puhun. LOUIS. Kumpaakaan en kuule Soi, rumpu! Sodan kieli puhukoon Tääll'-oloni ja oikeuteni puoleen! BASTARDI. Ne huutaa, rumpunne, kun niitä lyödään; Te myös, kun teidät lyömme.
KUNINGAS. Ei pitäis turvapaikkaa murhaajalla. Ei rajaa kostoll' olla. Mut, Laertes, Jos tuota aiot, pysy kodissasi. Kun Hamlet palaa, tulos hällen kerron, Ylistää annan taitoas ja vielä Kiillottaa sitä kiitosta, jot antoi Tuo Ranskan mies. Sitt' yhteen teidät viemme Ja vedon lyömme päistänne.
Kun kuningatar Kristiina matkusti vieraille maille, antoi hän lahjan kaikille paaseilleen. Minulle hän antoi tämän sormuksen ja se on vähintään tuhannen talarin arvoinen. Nyt me lyömme vetoa. Jos Jaana povaa niin, että minä joskus tulen rakastamaan ketään muuta kuin sinua, saat sinä tämän sormuksen.