Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Vaarass' on taattojen tanner, vaarassa maammojen manner, onni ja vapaus maan! Raikuvat tornista torvet, vastaavat Väinölän korvet: Suomea suojelemaan! Vaarassa on kotikieli, on laki oikeamieli, on isä, äiti ja laps! Katso, jo rientävät uuteen kaikk' asevelvollisuuteen, vanhuskin harmajahaps. Vaarassa on suku Suomen! Koita ei konsana huomen, voiton jos saa vihamies.
Noin kansan lempi ja rakka'us se palveli Pohjolaamme, Oi, älköhön moista rakkautta ikipäivinä puuttuko maamme! Nyt, nyt, jos konsana, kallis on joka hetki ja tarpeen työmme. Ylös siis joka kynsi! Valtavat niin vanno! nyt iskut lyömme! Me valta-iskut tahdomme nyt lyödä, Ja kaikki, kaikki voimat ponnistaa. Viel' uusi päivä pilvet synkät poistaa, Kun Herra auttaa, työmme onnistaa.
Mua turhaan sa väistelet, välttelet, olen, kaunis, ma kaikkialla, mut sentään sa konsana saavuta et mua varsalla vaahtoavalla; olen vilkahdus, olen välkähdys, kuva kulkeva elämänpiiris, jumal-hetken juhla ja helkähdys, läpi ilmojen välkkyvä Iris.
Ei laulaja konsana tiedä, Miss' onnensa tähtönen käy, Ja silmäns' ei katseita siedä, Ei tuntonsa huomaavan näy. Vaan luotansa täytyvi poistaa Tuo aate: miss' enkeli lie! Sen muoto vaan taivaalla loistaa, Vaan sinne ei johda mun tie! Jos tuntis' en elämän illan Jo käyvän, niin toivoa vois, Ett, Luoja ois laativa sillan, Mi meidät viel' yhtehen tois! Tulipalossa
Kirje oli hellä, kiihkeä, joka sana huokui lämmintä rakkautta ja kaipausta. Hän sanoi rakastaneensa Esteriä ensi näkemästä asti, ja että nyt, kun hän oli kadonnut, Bengt oli ymmärtänyt, ett'ei voinut elää ilman häntä, tahtoiko hän siis ottaa vastaan hänen kätensä ja sydämensä, Bengt tekisi hänet niin onnelliseksi, kuin konsana rakastettu ja ihailtu nainen voi olla?
Ja jos minä kerran sen oikean löydän, Jos löytää se konsana suodaan, Niin rannalle silloin sinisen järven Me pienoinen pirtti luodaan. Ja rannalla siellä sen sinisen järven Ja piirissä pirtin oman Ma elämän iloja puhtaita nautin Kanss' sirkkuni sirkeän, soman. Ja sinne se päivä heleästi paistais Sen pirtin ikkunoihin, Ja onnen-aurinko loisteleisi Sen pirtin asujoihin.
Oi ei! hänen jalkojen juureen, joka koirana hylkäsi mun, vei köyhältä maineen, rauhan, elon onnen haaveillun@@@@ En konsana taipua voisi anomaan hänen pöydältään Siis lapseni, kai sinä myönnyt, ett' ennen me näännytään!" Hän painaa raukkaa lastaan hellempähän rinnoilleen, ja syksyn kalsea viima vie silmästä kyyneleen.
Oi ei! hänen jalkojen juureen, joka koirana hylkäsi mun, Vei köyhältä maineen, rauhan, elon onnen haaveillun, En konsana taipua voisi anomaan hänen pöydältään. Niin lapseni, kai sinä myönnyt, ett' ennen me näännytään!» Hän painavi raukkaa lastaan hellempähän rinnoilleen, Ja syksyen kolkko viima vie silmästä kyyneleen.
Mutt' älä vasta sa oivempaas koe konsana pettää. Näin hevin toinen akhaijeist' ei mua ois lepytellyt; vaan sinä nähnyt mont' olet vaivaa suurta ja vaaraa, on jalo taattosi, veljesi myös mun tähteni täällä; siks sinun pyyntöös suostun, myös hevon sulle ma heitän, vaikka se onkin mun, jott' oivaltais väki kaikki, ettei suostumaton, tyly, töykeä mull' ole mieli."
Hän, tuo ainoa, jolle antoi kerran lempensä nuoren hän, joka kanssaan sen kauas kantoi, viskas virroille elämän, luotaan kuin kukan turhan heitti, sitten sen syli aallon peitti, eikä Inkeri saanutkaan raukkaa konsana rakkauttaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät