United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ainoastaan muutama syli rannasta hänen viimeiset voimansa raukesivat ja hän vaipui syvyyteen. Tämä tapahtui 10 p. Heinäkuuta v. 1879. Nuoruuden kukoistuksessa hänet siis kova kohtalo riisti pois elämästä, joka oli tarpeeksi pitkä, herättämään suuria toiveita, liiaksi lyhyt niitä täyttämään. Hänen ikänsä valoisa kevät ne synnytti; ennen kuin sen suvi oli saapunut, vei hän ne mukaansa hautaan.
Yöt oli kiven välissä, Päivät piili paaen alla, Kesät kentällä makasi, Talvet taljavuotehella; Mennyt ei metsähän ikänä, Ei kalahan kulloinkana, Saivat jouset jouten olla, Verkot viemättä vesille. Ensimmäinen rautio. Itse seppo Ilmarinen Kauan kalkutti pajassa, Saanut ei kuokkoa kokohon, Kirvestänsä kiehumahan; Paaet kasvoi kantapäihin, Syli syttä hartioille.
Jättää sen ja seuraa kivihiilisavua, joka paksusta piipusta kumpuaa mustana häntänä ulos, jää jälelle ja laskeutuu raskaampana kuin ilma pitkin meren pintaa. Kun sitä on aikansa nähnyt, istuu koneruuman luukun suulle, ja katselee sinne alas kuunnellen koneen lakkaamatonta työtä, jonka jokainen jyskytys työntää meitä syli syleltä eteenpäin, suoltaen alleen tuota äärettömän pitkää tietä.
"Katsohan herjaa vain, kun ylpeäksi röyhähti! Vai ei muka Matin syli vältäkkään mokomalle röökinälle!... Mutta kyllähän se tietään, kenen polvelle se mieli tekisi... Rantalan Kallen, Rantalan Kallen!... eikös se, Lippa, käynyt kuin naulan päähän?..." naureskeli mielissään isäntä. "Lihjaanpa livahti, sanoi Sauna-Taavetti, kun kaivoon putosi!
Ma tiedän kyllä: tulee kuolema ja elonlangan armaan poikki leikkaa, voi olla kylmä, valju huomenna se mies, mi tänään vereväisnä veikkaa, maan alla maata, päällä multaa syli; mut yli haudan, kuolemankin yli käy vapaus, jolle sykki sydänkulta, se elää, henkii, vaikka painaa multa, se palaa liekin lailla syksy-öissä, tyrannit pelkää, mutta kansain töissä se kuitenkin liikkuu!
Tätä Esteriä forstmestari oli odottanut syli ja sydän avoinna, Esteriä semmoisenaan, jonka hän oli karkoittanut luotaan kuuntelemalla sydämensä hiljaista ääntä, jota seuratessaan hän, sitten Esterin kotoa lähdettyä, oli vähitellen saanut uuden elämän ja tuoreen elämänhalun, nähden toisessa valossa kotinsa, virkatoimensa, ympäristönsä ja luonnon.
Mutta luonnollisesti minä en antanut toimetonna seisoen itseäni hosua, vaan iskin vimmatusti vastaan. Ensiksi kaasin pistoolin laukauksella erään miehen, jolla oli syli täynnä kiväärejä, jotka hän lienee aikonut pelastaa kaleerista maalle. Sitten lävistin miekallani kaksi miestä ja jakelin haavoja ainakin puolellekymmenelle.
Hyvästi huomiseen! URMAS Mietteissään, katsettaan kohottamatta: Hyvästi! Kovas, Horhoja, Kurkia ja kolme muuta menee. Jälelle jääneet ovat nousseet ja seisovat äänettöminä. Urmas, joka on seisonut syvän mielenliikutuksen valtaamana, katsahtaa etsien jälellejääneihin: Menikö Horhojakin...? HALLO Ilkkuvasti: He menivät, eivätkä koskaan palaa, sillä heitä on jo kauvan odottanut veenien avattu syli!
Hän vaikenee, pää vaipuu, tuliseen jo kyynelvirtaan hältä ääni raukee. Jo kyllin puhui veli veljelleen, avoinna syli, astuu askeleen hän vartoin että veljen syli aukee. Rajusti, tuskan, vimman velloen, Juhanan, vanha rinta silloin nousi; vaan seinält' olan takaa vaieten hän tempaa pistoolin ja tähtää sen päin veljen rintaa, virehessä jousi.
Hänt' onnen armas syli Siell' odottaapi, missä tuulokaiset Lauhkeesti leikkii puiden lakkapäissä Ja pauhu kuuluu laulun säveleissä Niin näkymätön pienet keijukaiset Niin'-puita kiertää veden kimmeltäissä. Ah, kaunis unelm' on, jos tunnon tuska Pois vuodettas on vartioitsemasta! Sill' taivastien se sulkee jatkumasta.