United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirkas kesä-yö oli levittänyt hiilakan huntunsa Pohjan vesille. Saaret nukkuivat ja Vellamon väki nosti ujostellen paitansa aalloista, jotta ruohonpäiset hapset liehuivat leudossa länsi-tuulessa. Koko luonto vietti juhlaa; mutta ihmisten täytyi vihan töitä toimitella. Jo olivat laivastot lähellä toisiansa. Viuhuen nuolet lensivät jäntehiltä.
Se kotimaani mulla ja tuuli kultani, Ja aalto armahani tahikka surmani. Jo ennen monta miestä se meri petteli, Ja monen kullan silmät vesille jätteli. Vaan ellös mua surko, jos ehkä kuolisin; Sä suotta kaottaisit ikäsi kaunihin. Kun kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan, Ja aallon luomat luuni ne peitä santahan. Ja ota pieni ruusu ja laita kasvamaan, Käy sitte kesäilloin välistä katsomaan!
Asiain näin ollen oli arkin asujainten mahdoton ystävätänsä pelastaa ja kun he itsekin olivat suuressa vaarassa, niin, jättäen Haukansilmän surullisen kohtalonsa nojaan, työnsivät kiiruusti aluksensa rannasta vesille. Suuri riemu vallitsi intialaisleirissä vangitun saapumisen johdosta. Mutta se katse, millä häntä tarkastivat, oli ylevän ihmettelyn sekainen.
Murtui muoto Ilpon emännän, haihtuivat surulliset haaveet, hän suuttui ja sydäntyi, työnsi veneen vesille ja souti naapuriin. Mutta ennenkuin rantaan ehti ja rannasta pihaan, vilahti viimeisen vasikan häntä ulos veräjästä. Pihalla seisoi Panun emäntä piikoineen. Aina ennen oli Ilpotar ollut Panulassa karjataiat tekemässä. Nyt oli karja laskettu laitumelle ilman häntä.
En mene minä pahoin, En käy tuhmihin tupihin, Mene en mustille vesille, Likarantoihin rakastu; En perille pienen pirtin, Sivu en suuresta talosta. Suut' en anna sulhaselle, Jok' on tuhma turvan kautta, Kovin kaita leuan kautta Harva kautta hampahien; Ei ole kirkas kiiltotähti, Ei koria huomenkoite. Tuhmaksi on tuuviteltu, Kaltoksi kapalo'ittu, Tuhmalta tuuvittajalta, Väärältä väsyttäjältä.
Mut ajan tullen tuohonkin jo tottuu, kyllästyypi, ja vitkallensa vihdoinkin se mulle selviytyypi: mä pyörin polo paikallain, mä virran kanssa kuljen, ja luulen matkan eistyvän, kun silmät kiinni suljen. Ei pyörintä lie kulkua, ei myötävirta merta mun tästä lemmon pyörteestä kai täytyy päästä kerta; mä tahdon tuonne seljemmäs vesille väljemmille, mä tahdon ottaa oman tien ja saada venhon sille.
Vene irroitettiin, kaikki pantiin kuntoon, ja henkensä kaupalla yksi rohkeimmista miehistä laskeusi siihen, pidelläkseen sitä ulkona laivansivusta, sen vesille ennätettyä, ja samassa ollakseen valmis ohjaamaan sitä ulommaksi laivasta, ettei se aaltoja piestessään vetäisi sitä alleen.
Sekä piispa että isäni joutuivat hämilleen. He yrittivät ohjata keskustelua tyynemmille vesille; mutta Ernest avasi silmänsä, katsahti minuun ja hääti heidät pois. Hänen huulillaan oli ankara ilme, samoin hänen silmissään, eikä näkynyt niissä tällä kertaa naurunväreitä.
He olivat vetäneet ruuhen, ennenkuin laskivat sen vesille, niin kauas kosken niskan yläpuolelle, että se nyt kulki verrattain tyvenessä vedessä ja se, joka hoiti airoa, näytti olevan tottunut soutaja, siitä nopeudesta päättäen, millä vene mennä vilisti tyyntä virrankalvoa myöten. "Ammunko?" kuiskasi Jasper, innosta vapisten.
Vaan muistattehan, että häntä ei helpolla saatu luopumaan päätöksestään. Meillä oli vaan kuusilaitanen purjevene, ja Holt, minä sekä puolikasvunen poika hoitelimme sitä. Holt oli aina uhkarohkea purjehtia ja luulen hänen vuosi vuodelta käyneen yhä rohkeammaksi. Poika oli samallainen uskalikko eikä arvellut olevan mitään vaaraa laskea vesille.