Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Kuinka se laatuun kävi, en nyt jouda pitemmältä kertomaan, tahdon vain sanoa, että turhaa olisi minua hakea, sillä tämän kirjeen saadessanne olen jo kaukana meren aaltoja purjehtimassa englantilaisella laivalla. Takaisin en palaja, ennenkuin viattomuuteni on ilmi tullut, vaan tapahtuuko se ikinä? Kuulenko enää kotimaani honkien huminata ja paimentorvien kaunista ääntä? Mutta aika joutuu.
Kirotut kaksi jalkaa, joill' olit astuva, Kätesi myös kirottu, jolla koskit minua! Kirotut kanssa silmät, joilla minua katselit, Kirottu viekas kieli, jolla minua viettelit! Voi suurta surkeutta, johon olin joutuva! Kukas sen niin nyt käyvän olis tainnut uskoa. Kun saisin pienen paatin, aalloille laskisin, Ja koko kotimaani iäksi jättäisin.
Sillä sitä en kärsi, että minua oman pöytäni ääressä ruvettaisiin valhettelijaksi tai kerskaajaksi haukkumaan, kun Jumala sen tietää vain koetin pitää oman kunniani ynnä sukuni ja kotimaani kunnian puolta.» Heidän näin puhuessaan astui Donald sisään.
Se kotimaani mulla ja tuuli kultani, Ja aalto armahani tahikka surmani. Jo ennen monta miestä se meri petteli, Ja monen kullan silmät vesille jätteli. Vaan ellös mua surko, jos ehkä kuolisin; Sä suotta kaottaisit ikäsi kaunihin. Kun kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan, Ja aallon luomat luuni ne peitä santahan. Ja ota pieni ruusu ja laita kasvamaan, Käy sitte kesäilloin välistä katsomaan!
»Kyllä minä tiedän onnettomuutenne, mutta tiedän myöskin sen voivan kasvaa vielä monta kertaa suuremmaksi. Ettekö pelkää tämän matkan vaaroja?» »Kotimaani miesten turvissa ei vaara voi olla minua lähempänä kuin minun yksin ja turvatonna tänne tullessani.» »
NORFOLK. Jos pettur' olen, Bolingbroke, niin nimeni Elämänkirjast' ottakoot, mun syöskööt Maanpakoon taivaastakin, niinkuin täältä! Mik' olet, taivas tietää sen ja sinä Ja minä, pian kuningas sen tuntee. Hyvästi, valtias! Nyt harhan kaihdan, Kun kotimaani maailmaan ma vaihdan.
Sellainen on jalo nainen, Ajattelen itseksein. Omaksein jos sinut saisin, Kaikki, kaikki unhottaisin, Päivän riidat, torat ne Sais'vat jäädä toisille. Lakkaamatta kiitteleisin Herraa kaikkivaltiasta, Omastaan jos maailmasta Mulle lemmen-onnen sois. Mutta päivä peittyy vielä Tuonne taivaanrannan taakse, Lemmen-aurinko ei nouse Valaisemaan tietäni. Hiljaa nukkuu unehensa Kotimaani kaunis ilta.
Nehän voivat katkaista sinun norsunluiset hampaasi ja sortaa heleän äänesi", virkkoi Rothsayn herttua, purren yhden niistä auki hampaillaan, niinkuin koulupoika. "Ne eivät ole minun päivänpaisteisen kotimaani saksanpähkinäin vertaisia, armollinen herra", sanoi Loviisa; "mutta ne kasvavat matalissa pensaissa, niin että köyhä niihin ylettyy."
Minä en suinkaan soisi Jumala hyvin tietää, etten olisi sitä koskaan suonut että minun tähteni sota syttyisi Ranskan ja kotimaani Burgundin välillä ja että ihmishenkiä menisi hukkaan minunkaltaiseni tähden. Minä vain pyysin lupaa erota maailmasta ja lähteä Marmoutiers'in luostariin tai johonkin muuhun pyhään paikkaan.»
Nyt sinusta ma erkanen Mun synnynmaani herttainen, Sun salot, järvet, kukkulat, Niin kalliit ja niin armahat, Nyt katoavat näöstäin On meri edessäin. Vaan taivahalta säihkyvät Mun kotimaani tähtelät Ja Suomen laulu mieluinen Tääll' soipi päällä aaltojen Ja tuuli Suomenniemeltä Tuo tervehdyksiä. H
Päivän Sana
Muut Etsivät