Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Itämerellä 20/6 1890. Ulapalla ollessa aavalla Perämieheen muu väki luottaa: Läpi usvan ja myrskyn johdattaa Hän rantahan purren varmaan, Vaan ruorissas, oi kaikkius, sun, Perämiest' ei keksi silmäni mun Avaruudessa kiitää Tuul'ajona pursi. Itämerellä 21/6 1890. YLINN
Mun Katrini, mun hyljäten, Jo otti toisen kullan, Kai murtuneena vaipunen Nyt alle mustan mullan! Niin raskas musta multa on, Kun peitteeksi sen saapi; Mut virta kuohuu vallaton Ja luoksens houkuttaapi. Ja rantahan sen onneton Mä riennän kiihkoisasti: Kai kavaluuttas, uskoton, Sä kadut kuoloos asti.
Matruusi Karihaara, antakaa anteeksi, että puhuttelen tätä teidän neitoanne. Janne Poikonen ei tarvitse almuja eikä armolahjoja! Taas kun tullaan kotimaamme rantahan, Siellä neitokaisia on kuin keijukaisia, Taas kun tullaan kotimaamme rantahan, Neidot kilvan kaulaan käy. Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä ilo ompi aina, eikä surut meitä paina.
Jouduin Loran rantahan. Morannal Maata vallitsi runojen, Maine tytärtä ihanaks' sen kiitti; Urhoin kanssa taistelin hänestä. Tornissaan Morannal vanha, sokee Istui, pojat sen kukistin; Saaliinani laivahan vein Oihonnan, Häitä aaltoin seljillä pidettiin. Isä tiedätkö mit' ompi rakkaus? Ootko tuntenut riemua, Jossa maan ja taivahan loisto yhtyy, Ikikukkivaa kuin taivas, maa.
Menen rantahan meren ma myrskyisän: kuin kimmel jo aalloilla kisaa hän. Puun alle puistossa istahdan: hänen kuulen jo tuulessa karkelevan. Ma istun pöytäni äärehen: kuin kaiho hän täyttää sydämen. Kuin leimaus hän siellä jo sisällä on, mut turha on vangita tunteheton! Hän toivoja, hehkuja herättää, mut itse kylmäksi ijäti jää.
Mut tuost' älä itke, mun impyein, saat ainoonkin sinä multa. Kun illan tuulonen tullevi tuo, niin sille sen aion ma antaa, se onneni kukkasen impeni luo niin hiljaa, hellien kantaa. Ja jospa se joutuis aalloillen, kun järven poikki se lentää, niin tottahan lahjana laineiden se neitoni rantahan entää. Näin kulki mun kukkani toivoen ja raittiiksi kuohusta kastui.
Ens aamuna kuin rantahan Opettajatar varhain kävi, Niin näkee Ressun ahkeran Lastuja siellä poimivan, Ne äidilleen hän lennättävi. Niin teki Ressu muulloinkin, Ennenkuin kouluun oli tullut, Hän haki puita varahin, Niin ettei äiti armahin Vilussa toki olis ollut. Sen seikan siinä nähtyään Opettajatar meni lymyyn, Ei vihastunut ensinkään, Päin vastoin oli mielissään, Ja suunsa vetä'ysi hymyyn.
Täytyy kyllä noin pari vuotta odottaa ja sitte saatamme alkaa onnellista yhdyselämää täällä Suomessa taikka jossakin toisessa maassa, ehkäpä tuolla puolla aavan valtameren. Niin, mutta jos kuolet matkallasi eli siellä kaukaisessa maassa. Päässyt kuollut vuorostansa. "Kun kuulet kuolleheksi, Tee risti rantahan ja Aallon tuomat luuni Ne peitä santahan". Mene siis Jumalan haltuun ja muista minua!
Näin lausui hän, oli kylliks tää; ilo kaikuvi ilmoihin. Kuussataa miestä nyt rynnistää alas Ryssihin ylpeihin; pois parvi parvelta syöstähän nuo, kunis sortuvat sillan luo. Sandels, hän luo väen voitokkaan tuli rantahan ratsastaen. Ohi joukkojen kun veripurpurassaan nyt lens hepo valkoinen, ja kun riemun hurmoma kenraali urojansa nyt tervehti;
Ma mustin purjein purressa uin Yli aavojen hyrskiväin; Sä tiedät, kuink' olen murheinen, Ja loukkaat vain mua näin. Kuin tuuli on mieles uskoton, Se liehuu pois ja päin; Ma mustin purjein purressa uin Yli aavojen hyrskiväin. Ja aallot ne vyöryvät tyrskyin Vain rantahan; Ne paisuu, vaipuu hyrskyin Vain santahan. Ne voimakkaat on, nuivat, Yhä saapuvat nuo; Ne viimein vimmastuivat, Mit' auttaa tuo?
Päivän Sana
Muut Etsivät