United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Varahin aamulla lähti hän, voikakku taskussaan ja jousipyssy kädessä, metsään hiihtämään. Menen metsästämään, ajatteli hän. Ehkä kohtaan suden; sen paikalla ammun. Onhan nuoleni kärjessä neula. Vähän aikaa vaan viivyn tällä matkalla. Kyllä sitten ehdin läksynikin lukea.
Tuli kolmelta kosijat. Oikein emoni ennen Lauloi lapselle minulle, Sanoi saavani minunki Sulhon kaunon ja sorian, Mustakulmaisen, korian; Sanoi saavani varahin, Viientoista vuoen päästä.
Mutta tämä pieni veitikka alkoi nyt komentaa äitiä antamaan enemmän sokeria ja rupesi huutamaan, kun ei saanut. Isä tuli sisälle ja sanoi: "Ole heti kiltti ja ääneti, muuten isä ei huoli pojasta ollenkaan. Hyvästi, jo menen." "Poju on kiltti jo," sanoi lapsi ja oli heti ääneti, ja hetken perästä hän jo vaipui unen helmoihin. Seuraavana päivänä läksi isäntä kaupunkiin varahin aamulla.
Niin, hänellä oli todellakin kirja edessänsä, ja kaikki osoitti, että hän oli ollut hereillä jo varahin. Vielä enemmän kummastutti se matami Raskia, että tämä nyt alkoi tapahtua säännöllisesti joka päivä.
Niin huomenna muutamana, aamulla ani varahin lykkäsi venon vesille, satalauan lainehille kuorikiskoilta teloilta, mäntyisiltä järkälöiltä. Nosti päälle purjepuunsa, veti puuhun purjehia: veti purjehen punaisen, toisen purjehen sinisen; itse laivahan laseikse, aluksehen asteleikse. Läksi merta laskemahan, sinistä sirottamahan.
Siell' ei saane neito maata, Piika pitkähän levätä, Siskon värttinän helyltä, Sekä pirran piukkehelta; Sisko nousevi varahin, Alottavi aikasehen Värttinöitä väännätellä, Piukahella pirtojansa."
Ajoivat aamulla varahin hämäräisen metsän halki; lauloi puussa Lemmon lintu: "Ontuva on mies Oterma, kaunoinen on mies Katerma, hyv' on syödä Hiiden linnun veljen maksoa veristä." Veli vanhempi kirosi: "Mitä laulat Hiiden lintu!" Sanan saattoi nuorempainen: "Raikui matkamme ratoksi."
Maanantai-aamuna ani varahin pitää hänen toimittaman vihkiminen. Siitä minä pidän huolen. Minä olen äiti, minä. Te olette ensimmäinen virkamies La Napoulessa. Papin täytyy totella. Mutta Marietta ei saa tietää siitä mitään. Maanantaina hyvin varhain lähetän minä hänet ypö yksinänsä pater Jeromen luo jollekin asialle, jott'ei hän mitään arvaisi.
Kaikk' on kestikievaritkin Paljon joukon palveliat; Saapi valvoa varahin, Juosta juuri joutuisasti Yöt ja päivät pääksyttäisin, Tehä paljon palvelusta, Saapi siinä saappahatkin Kujasilla kunnon kyy'in, Vinkaiseepa virsut vielä Kipiästi kiirehessä.
Vaan kun Hän armon salaa, Taas sielu sitte palaa Silmäämään itseänsä Ja viheliäisyyttänsä. Ole heidän käsivartensa varahin niin myös meidän autuutemme murheen ajalla! Murheella muistan elämääni: Se tähän ast' on kulunut Synneissä suuriss' alinomaa, Mä niissä olen riehunut. Nyt taakseni käyn katsomaan... Voi, jos ei mua oliskaan!