Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Siitä mulla onni siirtyi, Elo entinen hävisi, Tulin tuhmaksi varahin, Nuorra naisten nauruloiksi. Pahasti öitsinyt. Pahoin tein minä poloinen, Pahoin tein poloinen poika, Kävin öillä öitsilöissä, Päivät pyörin päivätsissä, Illat iltaistunnoissa; Tuot' emo pani pahaksi, Iso katsoi ilkiäksi.
Sitte vasta olisi maisin tahi veneellä Tuovilanlahtea myöten tultava Korkeallekoskelle ja ajateltava, että "ollappa tässä Viannan vesi!" Ai, ai, sinä Heikki ystäväni, kun et tuota neuvonut! "Tähti" lähti Tuovilanlahdesta takasin Kuopioon aamulla ani varahin. Hyvä vain, että ennätti mukaan. Nyt vasta oikein voi nähdä tuon lahden kaikessa loistossaan.
Nyt tulee meille keskinäisiä asioita. Se on jo suuri askel eteenpäin. Ehkäpä sinut vielä saan satimeeni. Samana iltana astui Risto sisään Ristikorven pirttiin. Koska häntä yleiseen pidettiin mielipuolena, sai hän vapaasti tulla ja mennä kenenkään kyselemättä, millä asioilla hän kulki. Yön kuluttua läksi torpan väki varahin työhön. Ainoasti lapset makasivat vielä viatointa untansa.
Yön talossa oltuani, Yhen yön levättyäni, Aamulla ani varahin, Se paha anoppimuori Pani karpion käelle, Riihipannin riuskahutti Pani minua jauhamahan, Sai minua survomahan, Vaati vettä kantamahan, Tahtoi riihtä tappamahan; Tuli itse katsomahan, Pitkä pihlaja pivossa, Halko haapa kainalossa. Kirosi kovin kahesti, Kukutteli kolmannesta: "Miss' olet piru pietty, Kussa kalso kasvatettu?
Katri ilmoitti Elsalle, että se oli viimeinen päivällinen, minkä hän oli siinä perheessä, ehkenpä koko Helsingissä laittava, sillä hän aikoi ani varahin huomeisaamuna matkustaa Turkuun, koska oli heidän poissa ollessaan siellä eräs tyttö käynyt, joka myöskin piti samaa matkaa, vaikka ei hän aivan Turkuun asti.
Martti meni yksin, ja kun Kallua kaivattiin, sanoi hän, kuten Kallu oli käskenyt. Seuraavana päivänä jo varahin aamulla olivat Hely ja Martti valmiit lähtemään. Kun Hely Kallulle jäähyväiset sanoi, olivat molemmat kovin kalpeat, eikä Kallu sydämessään tuntenut mitään vihan tunnetta, ainoastaan syvä suru kuvautui hänen kasvoissaan.
Nyt olen vanhannut varahin, Tullut muita tuhmemmaksi; Sill' ei katso neiet nuoret, Neiet nuoret ja soriat Sivu käv'vät, kanta välkkyi, Sivu astuit, maat aleni, Selin seisoi, seinät paistoi, Selin istui, maat ilotsi. Tulin vanhaksi varahin.
Ens aamuna kuin rantahan Opettajatar varhain kävi, Niin näkee Ressun ahkeran Lastuja siellä poimivan, Ne äidilleen hän lennättävi. Niin teki Ressu muulloinkin, Ennenkuin kouluun oli tullut, Hän haki puita varahin, Niin ettei äiti armahin Vilussa toki olis ollut. Sen seikan siinä nähtyään Opettajatar meni lymyyn, Ei vihastunut ensinkään, Päin vastoin oli mielissään, Ja suunsa vetä'ysi hymyyn.
Sitten värjäteltiin itsemme, missä milloinki, kunnes isällinen viha oli lauhtunut. Näin kävi nytkin. Isämme kävi meitä tarkastamassa, vaan me makasimme kuin muumiot. Nytpä, kuului nuot ankarat: "mutta huomenna"..... Aamulla varahin riensimme puutarhaan, jossa muiden seassa kasvoi vanha, erinomaisen tuuhea pihlaja. Tänne menimme nyt piiloon.
Kerran pistimme pihalle, Läksin aamulla varahin, Akan luota astumahan; Katso tuoll' on toinen miesi Seinän alla seisomassa. Minä kiljasin kivasti: "Mit' olet aamulla varahin Seinän alla seisomassa?" "Ilman aitoja kohennan, Kut on kaatut kallellehen." Vään eipä syy tähänkään valitukseen ollut niin vaimon kauneus, kuin ukon oma hulluus.
Päivän Sana
Muut Etsivät