United States or Tokelau ? Vote for the TOP Country of the Week !


Siellä täällä oli kukkiva pihlaja jonkin korkean kiven kyljessä ja toisessa paikassa hienoinen haapa, joka ei ollut saanut yksinään vauhtia ja ryhtiä rungolleen ja joka kuin olemisensa lupaa anoen alituisesti lehtiään lepatteli.

Rojahti siinä metsän ranne, kun he kolmessa ylenivät aidalle. Rinnakkain riensivät he pellon ylängölle, jossa harmentunutta Kumpulan taloa suojasi eräs kaksoiskuusi, punamarjainen pihlaja sekä kuuskunta riippa-oksaista koivua. Sinne talon kartanohon he kolmen katosivat. Vaan jäljellä oli korvessa vielä Jaakko.

Kuule sana viimeinen: "Pihlaja pihalla on; Sulle suon suutelon, Mansikoit' kun oksat sen Kantavat, mut ennen en." "Tyttöin päätöksistä viis!" Mietti Antti, lähti siis Illan tullen Katrin luo: "Totta tyttö muiskun suo!" Kartanolla Katri on. Mitä toimii vallaton? Mansikoita pihlajaan Tyttö sitoo toimissaan. Sydämeni.

Mutta se kevät oli kirkas kuin hopea ja se kesä lämmin kuin kulta, ja molempien talojen välisellä pellonmäellä kasvava iänikuinen pihlaja kuuli sinä kesänä kuiskauksia, jotka saivat sen vanhan sydämen sykähtelemään. Kuinka suloista onkaan rakkaus, kun se on salaista kun sitä uskaltaa vain hiipien lähetä ja siitä vain kuiskaten puhua ja ainoana uskottuna on vanha puu, joka ei kieli.

Seitsemännessä talossa tarvittiin oluenpano-onnea; Jaana pesi astiat pihlaja- ja kanervavedellä, jonka tiettiin onnea antavan, ja sai tästä työstään palkkioksi kaksi leipää ja pari naulaa voita. Niin kulki hän talosta taloon; lopulta oli hänellä niin suuri kuorma selässään, ettei hän enää luullut voivansa enempää kantaa tällä kertaa.

Oli niin suloista, niin puhdasta astua tuolla tiikerintaljalla ja katsella, miten lehti toisensa perästä tipahti alas lisäksi; koivu näytti vieläkin hienommalta ja keveämmältä, kun oli niin vähä painoa oksilla, ja pihlaja oli oikein komea raskaine, punaisine marjaterttuineen, ja taivas oli niin sininen, niin puhdas, ja metsä ikäänkuin oli melkoisesti laajennut, kun voi nähdä syvälle puiden väliin.

Nurin tungeksen tupahan, Väärin veäksen huonehesen, Väätty pihlaja pivossa, Käätty karttu kainalossa, Seiväs säätty olkapäällä, Karsittu karahka käässä Ei ketänä muuta vasten, Vasten vaivaista minua, Kohtipa kovaosaista Kohti koitopäivällistä. Itken pois ihanat silmät. Laulu työksi lankiavi Hevosen hyvän re'essä, Itku silmähän tulevi Pahan miehen vuotehella.

»Miks äkkiä vaikenit, impyein, miks silmäsi kyynelöi? Mikä pilvi peittävi päivyein, mikä onnesi ontoks söi? Kas, kuinka kukkivi kaunis maa ja laulavi leivonen ja kuinka pihlaja tuoksuaa sinä vain olet murheinen! Sa oothan umpussa nuoruuden ja rintasi raikas on ja elämä viittovi hymyillen siis olkosi huoleton!

Hän ei ollut vuosikausiin edes muistanut Heikkilää, mutta nyt, kotiin palattua, alkoivat Heikkilän tytär ja vanha pihlaja jälleen häämöttää hänen elämänsä taustalla niinkuin korkeat puut iltaruskoa vasten. Oliko se vanha rakkaus, joka alkoi taasen hänen rintaansa raastaa? Ei, hänestä oli yhdentekevää kenellä tuo nainen oli. Mutta tuo nainen piinasi häntä pelkällä olemassaolollaan.

Niin oli rovasti sanonut Turkalle, että meitä kuulutetaan pyhään kristilliseen avioliittoon ensi sunnuntaina! Ensi sunnuntaina! TOLARI. Elä pelkää, Maija. Kyllä me saamme jokapäiväisen leivän, niin että meillä on kaikki kuin ruumiin ravinnoksi ja tarpeeksi tulee, ruoka, juoma, vaatteet kotina on Tiuhtion torppa, jonka kartanolla kasvaa pihlaja ja ympärillä kauniit pellot.