Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Ei enää hävettänyt eikä uupunut sanoja, päinvastoin hänellä oli yksi syy lisäksi kenenkä tähden hän oikeastaan oli kieltäytynyt siitä, mikä nyt kulki lämpöisenä tulena hänen suonissaan? Nyt hän ymmärsi miksi Heikkilän isäntä tahtoi juoda, miksi kaikki ihmiset joivat ja niin tekee hänkin tästäpuoleen, juo niin että nyrkit savessa! Mutta jo maantiellä lähellä Heikkilää tuli emäntä häntä vastaan.
Hän on aivan samanlainen kuin sinä silloisena syysiltana ja yhtä vakavan kalpea kuin sinä silmänräpäyksenä kuunvalossa seisoo liikkumattomana, kädet sivuilla riippuen ja katsoo häntä kiinteästi silmiin. »Heikkilää hävitetään nyt minä tarvitsen apua!»
Tuo olisi kentiesi huvittanut jotakin muuta, vaan ei kapteeni Heikkilää, joka monesta syystä oli suuttunut sydämensä syvimmästä. Kun nyt näin oli pääty alkuun, alkoi armo varsinaisen asiansa. "Kapteeni on varmaankin kuullut nimeni jo ennen?" "Niin olenpa kyllä," oli lyhyt vastaus. "Jos kapteeni oli poikani yhteydessä erään ihmisen kanssa, joka..."
Hän ei ollut vuosikausiin edes muistanut Heikkilää, mutta nyt, kotiin palattua, alkoivat Heikkilän tytär ja vanha pihlaja jälleen häämöttää hänen elämänsä taustalla niinkuin korkeat puut iltaruskoa vasten. Oliko se vanha rakkaus, joka alkoi taasen hänen rintaansa raastaa? Ei, hänestä oli yhdentekevää kenellä tuo nainen oli. Mutta tuo nainen piinasi häntä pelkällä olemassaolollaan.
"Hyvin ihmeellistä," lausui matkustava herra. "Miten pitkä on Niemelään?" kysäsi matkustaja, "se on kai näillä seuduin." "Mitä vielä, tuolla kaukana se on tunnetteko herra Heikkilää?" "Tunnen ja en tunne niin, kyllä minä tunnen hänen." "Vai niin; hän on kapteenin poika, hän, vaikka on juuri kuin meikäläinen." "Ajapa sinne, ukkoseni."
Se oli eräs ylioppilas, joka oli saanut tuon tärkeän tehtävän, opettaa nuorta Heikkilää kelpo virkamieheksi, uskonnon, valta-istuimen ja isänmaan tukeeksi; sillä jokainen, joka antautuu kruunun palvelukseen, pitää sen velvollisuutenaan.
Mutta hän ei päässyt puolitiehenkään, kun jo kääntyi takaisin häpeissään ja neuvotonna. Mitä hän oikein aikoi? Mitä ihmettä hänellä olisi tuolle naiselle sanomista! Vihdoinkin nyt hän oli sen keksinyt! Hän oli humalassa ja asteli terhakkana Heikkilää kohti.
Päivän Sana
Muut Etsivät