United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se oli nyt kohonnut korkeammalle, puiden latvain tasalle, ja oli suuri ja ympyriäinen kuin kärrinpyörä. Mutta nytkös Valtteri kävi noloksi. Jota hän oli valkeana pitänyt, olikin täysikuu, joka illan hiljaisuudessa nousi metsän takaa. "Näinkö kauaksi sinä, Valtteri rukka, olet juossut kuuta katselemaan?" kysyi ukko. "Sepä ihmeellistä", sanoi Valtteri häpeissään. "Se oli aivan kuin taika valkea."
Kun hän lahjan saatuaan ja niiattuaan syvään kääntyi paikoilleen menemään, hän vähän vavahti kuin säikähdyksestä nähdessään kirkossa ihmisjoukon, jota hän ei ollut muistanut eikä huomannutkaan ennen selkänsä taakse. Hän ei uskaltanut katsoa kehenkään erikseen, vaan kiiruhti paikoilleen ja laskeusi kumarruksiin penkkiinsä häpeissään ja iloissaan. Koko toimituksen ajan oli hän hajamielinen.
Mutta hän ei päässyt puolitiehenkään, kun jo kääntyi takaisin häpeissään ja neuvotonna. Mitä hän oikein aikoi? Mitä ihmettä hänellä olisi tuolle naiselle sanomista! Vihdoinkin nyt hän oli sen keksinyt! Hän oli humalassa ja asteli terhakkana Heikkilää kohti.
Oletteko kuullut kenenkä näitä runoja laulavankin, koska näytte osaavan niitä laulaakin? kysyin minä. No niin, sanoi hän ja vetäytyi hämillään ja melkeinpä häpeissään entiselle sijalleen lämpiävän uunin eteen.
"Niinpä niinkin", vastasi Valtteri hiukan häpeissään. "En minä karhuakaan pelkäisi." "Taasko kehutaan!" sanoi Joonas. "Etkö muista, kuinka Mustia pakenit?" "Varmaan jää rahoja vielä sittekin", keskeytti Valtteri. "Tähteillä saisin ostaa rinkilöitä, mutta tuskin jaksaisin niitä syödä, ennenkuin kuivaisivat." "Parempi olisi ostaa uusi tupa torpparille, ja hänen vaimollensa lehmä", sanoi Joonas.
Sitten hän pisti kirjeen housunlakkariin, katsoi Kenelmiin terävin silmin, mutta loi kuitenkin pian taas silmänsä alas, sillä tämä kolkonnäköinen seikkailija katsoi niin vakaasti häneen. "Oletteko sen henkilön uskottu, joka on tämän kirjeen kirjoittanut?" kysyi Mr Compton vähän häpeissään. "Minä en ole kirjoittajan uskottu," vastasi Kenelm, "mutta nykyänsä olen hänen suojelijansa."
Koko mieslauma kulki melkein hänen ylitseen; ja kuitenkaan ei yksikään tuon yleisen riemastuksen takia havainnut oksain välissä olevaa. Häpeissään, miltei närkästyksissään poika nousi ylös ja lähti metsästäjäin jäljessä alas tielle päin.
Häpeissään ja kiukuissaan kiiruhti Katilina kaupungista sen sotajoukon turviin, jonka hänen puoluelaisensa olivat tällä välin koonneet Etruriassa. Ciceron valppauden kautta saatiin kuitenkin Roomaan jääneet salaliittolaiset syyllisinä vangituiksi. Viimein Katilinan joukkokin voitettiin Etruriassa ja päällikkö itse kaatui hurjasti taistellen.
Ja hän laski maihin, painaen ukon käteen hopearahan. Vaan tämähän on liikaa tuota Antero painoi vielä toisen samanlaisen. Mutta tuota enhän minä, ka, kun yhä vaan lisää... Ottakaa nyt vaan. Ukko oli tullut totiseksi, melkein hartaaksi, oli samalla kuin vähän häpeissään, otti sitten lakin päästään ja kumarsi syvään. Ettekö tule pihaan? kysyi Antero, En uskalla, kun ne saatavat ovat maksamatta.
Isä kuiskasi rukoileva ääni isä, Margy ei jaksa. Pienokaisparka hän nosti pienokaisen käsivarrelleen ja pujotteli syrjäkatuja kotiinsa, vähän häpeissään, että hänet nähtiin näin tavattomassa toimessa.