United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Tahdotteko tulla kanssani vähän syrjemmäksi, sir», lausuin. Cluny vastasi tekevänsä sen mielellään ja seurasi minua heti, mutta näytti olevan hämillään ja hajamielinen. »Ensiksi on minun nyt, sir», alotin, »kiitettävä teitä anteliaisuudestanne.» »Joutavia!» huudahti Cluny. »Eihän tässä anteliaisuudesta ole kysymys?
»Minusta tuntuu, että ilta alkaa vasta silloin, kuin näen sinun sytyttävän piippusi, Jakob.» »Vai niin, ... vai niinkö se sinusta tuntuu, Letta» kuului hiukan hajamielinen vastaus. »On melkein kuin en sinua päivällä ollenkaan omistaisi.» »Niin kyllä, Letta raukka...» Hän otti kirjan, joka oli avattuna hänen edessään pöydällä, ja käänsi keinutuolin niin, että valo lankesi puoleksi takaapäin.
Muuten hän on aina niin tanakkatuntoinen ja toimellinen mies, mutta nyt se oli niin kummallisen lapsellinen. Nuokin kengät heitti tuohon, vaikka varmaankin sillä oli aikomus viedä ne kotiinsa ja ennen päivää jo tuoda ne minulle päiväksi jalkaan. No, on sillä joku erityinen ajatus mielessä, kun se oli niin hajamielinen. Eihän tuolla vaan naintipuuhat liene?
Samoin he armollisesti suostuivat vastaanottamaan huomattavan summan johonkin isänmaalliseen tai hyväntekeväisyyslaitokseen ja kirjoittivat sitä varten vastaanottokuitin, jonka hajamielinen vieras sitten unohti ottaa mukaansa. Vain yksi virkakunta oli lahjomattoman huudossa, nimittäin oikeuslaitos.
Hän ei ollut koskaan naputellut, ja oikeudessa asiataan käsitellessä oli hän kovin surullinen ja hajamielinen. Vankeudessa ollessaan lienee hän sittemmin kadottanut järkensä. Hän lienee kuollut keuhkotautiin. Jo aikaa ennen kuolemaansa siirrettiin hänet vanhaan vankilaan, ettei vaikeroimisensa synnyttäisi vankien kesken levottomuutta.
Hän ei enää puhellut ja nauranut kuten ennen, hän oli hajamielinen ja uneksiva; ja kun hän iltasin lauloi Eugenille, tuntui Eugenista, että niin ei hän ollut koskaan ennen laulanut. Ihmetellen ja liikutettuna kuunteli hän, miten kiihkeitä, palavia säveliä hänen pieni lapsellinen vaimonsa loihti esiin.
S:t Claire istuutui hänen viereensä ja tarjousi lukemaan hänelle. Tuomo osotti erästä paikkaa, jonka hän oli merkinnyt, ja S:t Claire luki syvällä, sointuvalla äänellään vertauksen viimeisestä tuomiosta. Hän pysähtyi usein ikäänkuin paremmin syventyäkseen tähän kaikessa yksinkertaisuudessaan suuremmoiseen kertomukseen. Hän oli koko illan hyvin hajamielinen ja asettui vihdoin pianon ääreen.
Oletpa iskenyt minun parempaan osaani, toinen samanlainen pukkaus, ja minun henkeni vaeltaa Hadeessa!» »Ah, Diomedes, sinäkö se oletkin? Anteeksi varomattomuuteni. Olin hajamielinen, sillä mietiskelin juuri elämän vaihtelevaisuutta. Glaukus parka, ah! Kukapa olisi uskonut!» »Mutta sanohan minulle, Klodius, ottaako senaatti todella asian tutkiakseen?» »Ottaa.
Mutta sillä ei lausuta rakkaudesta kerrassaan mitään. Mieleeni muistuu vanha estetiikan professori, joka meillä oli Tübingenissä. Hän oli hajamielinen ja kuuro kuten useimmat esteetikot.
Lukiessa ja selittäessä Georgille tuntemattomia ranskalaisia sanoja ja lausemuotoja, unohti Helena puolestaan koko levottomuutensa, erittäinkin kun Georg oli tällä kertaa niin taitamattoman hajamielinen, usein ei kuunnellut ollenkaan mitä Helena sanoi. Mikä ihme siihen on tullut, ajatteli Helena. Helenalla oli tapana lukiessa pitää kyynäspäätä pöydällä ja heilutella lyijykynää otsaansa vasten.