Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Mistä sinä oikeastaan tulet, Helena? kysyi Georg ja tahtoi ottaa häntä kädestä, kuten tavallisesti. Tulenpahan vaan, sanoi Helena eikä antanutkaan tällä kertaa kättänsä Georgille. Se tapahtui ensimäistä kertaa.
Näistä sanoista oli Helena Georgille suuresti kiitollinen, sillä niinkuin taikavoiman kautta ne vapauttivat Helenan siitä tunteen lumouksesta, jossa hän koko ajan oli ollut, Georg oli äkkiarvaamatta koskettanut tuota tarkasti vältettyä kysymystä ja tuonut Helenan ajatukset selville vesille. Tarkoittiko Georg siis todella ruveta väittämään hänen kanssaan sotilasurasta?
Nyt vasta kun tuli tieto vieraiden saapumisesta, oli hän tullut ajatelleeksi, että Helenalta puuttuu kaikki se, mitä hän kasvatuksena pitää. Sillä hän aikoi naittaa Helenan Georgille. Se oli niin hyvin kuin sovittu asia, Toimittakaa lapsi heti tänne, komensi hän.
Katso nyt, Georg, että kohtelet hyvin tätä pikku kukkaa, sanoi hän Georgille silittäen Helenan kättä omiensa välissä, sinun täytyy oppia ritariksi, sinun täytyy suojella häntä, olla huomaavainen hänelle ja palvella häntä. Lapset katselivat toisiaan epäluulolla, ja kädet erosivat.
Hän tahtoi tietää mitä minä ajattelen siitä, että asiasta syntyy käräjäjuttu. Oo, katsoppas! Minä sanoin, että tulkoon vaan, että jos talonpojilla on oikeus puolellaan, niin täytyy olla niinkuin he tahtovat. Vai niin, vai niin sinä sanoit. Jaha. No nyt menemme toiseen asiaan. Kuulin äidiltäsi, että sinä olet antanut rukkaset Georgille. Onko se niin? On, sanoi Helena.
Kun hän sanoi: "kaikki ihmiset niin tekevät", oli se hänestä korkeinta, melkein pyhää, ja jos sitä vastaan jotain väitti, tuli hänen silmänsä suuriksi ja peljästyneiksi, ikäänkuin olisi seisottu hirmuvaaran edessä. Ellei hän olisi tällöin ollut niin "nätti", olisi Helena harmista pakahtunut. Kosiminen oli Georgille sangen vaikeata.
"Taitonne kyllä toteutuu!" huusi hän iloissaan, Georgia ystävällisesti olalle taputtaen. "Teidän kykyistä miestä olen kauvan kaivannut ja luulenpa, että meistä tulee hyvät ystävät." Hän tarjosi Georgille jotenkin ison viikkopalkan ja Georg siihen suostui sillä ehdolla että joka ilta, työn päätettyä, saisi mennä äitinsä luo ja siellä olla yötä.
Oli muka suuri kunnia Helenalle, että hän oli "aijottu Georgille". Kun vaan tietäisi kuinka tulla edes yhtäkin kauniiksi kuin Georg, ellei voikaan tulla häntä kauniimmaksi! Illalla maatapannessa Helena katseli kauan aikaa peiliin päästäkseen siitä asiasta selville. Monella tavalla hän koetti: pani tukan ylös solmuun, hajotti sen, jätti suortuvia ohimoihin.
Nytkin istui hän aamupuolella päivää äitiään vastapäätä ja luki hänelle ääneen muutamaa saarnaa parasta-aikaa, kun muuan komeapukuinen, kuninkaallinen palvelia tuli ovesta sisään, suuri kirje kädessä. "Vastausta en jää odottamaan", sanoi hän, jättäen Georgille kirjeen, ja poistui.
Puuttuiko siis vaan, että hän olisi mennyt ja sanonut Georgille: Georg, suudelkaamme toinen toisiamme ja ollaan niinkuin ennen! Voi, kuinka tämä ajatus häntä kauheasti vaivasi ja kuinka väkevänä virtana hänessä silloin oli halu tempautua irti kaikesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät