Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Se oli mahdotonta, Mutta mitä hän siis tarkoitti? Näitä miettiessä Helena kokonaan vapautui. No, tule nyt, sanoi hän Georgille, kyllä se jo itsekseenkin rupee kiehumaan. He menivät takasin Helenan huoneeseen ja Georg istui samalle paikalle pöydän ääreen, samalla tavalla odottaen Helenaa tuolille viereensä. Niinkö siis arvelet, ettei tarvita vielä lamppua? sanoi Helena taas viivytellen.
"Siinä hän on isäni itse!" huusi Friedrich riemuissaan Georgille, joka heti nousi seisoalleen ja teki syvän, kunnioittavaisen kumarruksen. "Istukaahan vain paikallanne, hyvä herra", kehotti Friedrichin isä ystävällisesti. "Istun viereenne, sillä minulla on jotain teille sanottavaa. Olenko teille tuttu?" Georg kielsi: "enpä muista teitä ennen nähneeni." "Yhdentekevä", sanoi Friedrichin isä.
Päinvastoin siinä puhui hänen sisäisin itsensä. Niin että hän päätti senkin ottaa ehtojen joukkoon. Mutta jo ennen kuin Helena ehti näitä ehtojansa Georgille esittää, rupesi heidän välillänsä ilmaantumaan kaikellaisia eripuraisuuden aiheita. Helenan hyvistä yrityksistä hakea puheenainetta ei ollut mitään hyviä seurauksia. Ilmaantui, ettei heillä missään asiassa ollut samaa mieltä.
"Siis on tosiaankin, arvoisa herra Wald, lähdön hetki tullut, ja te jätätte meidät vanhat, minut ja vaimoni, yksin tänne ikävöimään", sanoi mestari Wunderlich Georgille, joka, vanha reppu selässä ja vanha tukeva tammisauva oikeassa kädessä, seisoi hänen edessään. "Eipä ole helppo meidän tottua teidän poissa-oloonne. Minusta tuntuu, kuin rakas poika meiltä lähtisi kun te meistä erkanette."
"Ei", vastasi Georg, "sellaista koetusta en lähde tekemään, koskapa sen loppu on minulla jo tiedossa. Anna minun rauhassa kulkea omaa tietäni. Sillä tiellä onpa kylläkin vastuksia ja vaivoja, olkoon, vaan sen varrella kasvaa monta tuoksuvaa kukkaakin." Adelbert oivalsi, että kaikki koetukset muuttaa Georgin lujaa mieltä olisivat turhia. Hän nousi ja antoi Georgille kättä.
Eräänä päivänä Helena, keskeyttäen äkkiä lukunsa, nousi, meni pöydän ääreen, veti esiin postipaperit ja kirjoitti Georgille rukkas-kirjeen, niinkuin oli mammalle sanonut.
Tästä voi alkaa elämää vaikka mihin suuntaan. Voi alkaa, mutta voi myöskin lopettaa. Kuinka vaan tahtookin. Ei mikään sano: jää elämään! Ei mikään myös: lopeta! Vielä eilen hän oli voinut kääntyä "Sen" puoleen, pyytänyt anteeksi ajatuksiansa, keskustellut sen kanssa, tunnustanut koko asemansa. Mutta nyt oli sekin ikäänkuin häipynyt pois. Nyt oli sen sijassa vaan Georg, Georgille vaan oli asiaa.
Ja nyt vasta Helenan tuli häntä sääli, sillä ei hän voinut ymmärtää, kuinka Georg selviytyy tästä tapauksesta. Teki mieli nauraa, mutta oli myöskin kovasti sääli. Ja Helena pakotti suunsa pysymään ihan nauramattomana ja tahtoi vaan auttaa Georgia. Niin, ethän sinä ole tottunut ratsastamaan ponilla, sanoi hän keksien Georgille valmiit puolustukset.
Lukiessa ja selittäessä Georgille tuntemattomia ranskalaisia sanoja ja lausemuotoja, unohti Helena puolestaan koko levottomuutensa, erittäinkin kun Georg oli tällä kertaa niin taitamattoman hajamielinen, usein ei kuunnellut ollenkaan mitä Helena sanoi. Mikä ihme siihen on tullut, ajatteli Helena. Helenalla oli tapana lukiessa pitää kyynäspäätä pöydällä ja heilutella lyijykynää otsaansa vasten.
Päivän Sana
Muut Etsivät