Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Kuuntelematta tirehtöörin apulaista ja katsomatta ympärilleen hän kiireesti laittautui pois käytävistä ja meni konttoriin. Tirehtööri oli eteisessä. Hän oli muiden toimien tähden unohtanut kutsua esille Bogoduhofskajaa, ja muisti asian vasta Nehljudofin tullessa konttoriin. Lähetän heti noutamaan häntä, istukaahan niin kauvan, sanoi hän. Konttorina oli kaksi huonetta.
Lasi alkoi tutista hänen käsissään, katse harhaili pitkin seiniä ja kenraali sanoi heti: mutta istukaahan herra luutnantti! sekä jätettyään hänet naisten seuraan poistui omalle puolelleen. Kuinka oli Kerttu joutunut palvelijaksi, kuinka Kerttu oli juuri tänne keksinyt hakeutua, oliko Kerttu ilmaissut täällä suhteensa häneen, ne olivat kysymyksiä, joihin Hannes turhaan koetti tavottaa vastausta.
"Ei saakeli istukaahan nyt toki ... eihän se sowi ... minä tulen pian", sanoi nimismies towereilleen ja meni waimonsa jälkeen. "No mutta kaikkia pitää nähdä ja kärsiä. Wedit nuo taas tänne yökaudeksi pauhaamaan ja mässäämään ... ei saa hetkeksikään lepoa, kun tuo lapsikin on sairas, sanoi rouwa nimismiehen huoneesen tultua.
Hyvin hauska nähdä teitä, olimme äitinne kanssa vanhoja tuttuja ja ystäviä. Olen nähnyt teitä pikku poikana ja sitten upseerina. No, istukaahan nyt ja sanokaa millä voin teitä palvella. Niin, niin, puhui hän pudistellen lyhyttukkaista harmaata päätänsä Nehljudofin kertoessa Feodosjan historiata. Puhukaa, puhukaa, kyllä minä ymmärrän kaikki, niin, niin, se on todellakin liikuttavaa.
Mutta hittojakos te läksitte tällaiseen ilmaan ensinkään? Onhan sitä maailmassa koditontakin väkeä, vastasi viuluniekka myhähtäen, ja minä satun olemaan sitä kovan onnen joukkoa. Kelloseppä naurahti. Istukaahan tuohon sohvaan ja lämmitelkää, sanoi hän; emäntä laittaa meille illallista.
»Tässä on juuri raitista vettä, ja suvaitsetteko, että kaadan vähän vaaraimen mehua sekaan?» Nummi kiitteli, tyhjensi lasinsa ja aikoi sitte lähteä pois, mutta mummo pyysi häntä viipymään hetkeksi, sanoen: »Istukaahan vähän levähtämään. Katsokaa näitä ruusujani, ne tavallisesti nuoria ihastuttavat. Minä niitä myöskin rakastan; ovathan ne minulle suureksi huviksi vanhoilla päivilläni.»
No, koska tahdot nähdä, millainen mies minä olen, niin tällainen minä olen ja Paavo kaasi vielä toisenkin. Istukaahan. Ei ole aikaa, vene odottaa tuolla tuomarin niemessä. Mitäs kuuluu muuten? Mitäkö kuuluu? Kuulithan sen jo äsken tuolla kirkossa, mitä kuuluu. Sinulla on hyvä renki, joka näkyy tekevän työtä isäntänsäkin edestä. Vaan kuka se on tämä vieras?
BRUTUS. Sanani teit' ei karkoittanut kai? CORIOLANUS. Ei! Mut usein, vaikk' en iskuj' arastellut. Sanoja väistin. Ette mairitellut, Siis ette loukannut. Mut rahvastanne Ma arvon mukaan lemmin. MENENIUS. Istukaahan! CORIOLANUS. Ei, sotatorven soidess' ennen annan Ma pääni kynsittäväks auringossa, Kuin istun jouten, kuullen halpaa työtän' Ihailtavan kuin ihme-elukkaa. No, Cominius!
"Woi, woi! onpa hauska saada wieraita ... astukaa huoneesen ja olkaa niinkuin kotonanne ... istukaahan toki ... eihän sowi noin ujona ja arkana olla ... pimeäkin on ... en arwannut ... minä wiritän lamppuun walkean", puheli rouwa ulkokullaisesti, wiritellen walkeaa, waikka sydän pamppaili pelwon ja harmin wuoksi. Samassa rupesi kuulumaan lapsen itku toisesta huoneesta ja rouwa kiirehti sinne.
"Kyllä tämä kantaa!" huusivat pojat, "tämä onkin amerikkalainen vedenalainen sotalaiva, istukaahan te vaan siinä torpeedon nenässä, niin me melomme tuonne missä näkyy noita yksinäisiä kaihloja, siellä ne suuret ahvenet körilästävät." Sen sanottuaan pojat lähtivät toinen toiselta puolen lauttaa melomaan ja lautta lähti hiljalleen, raskaanlaisesti mennä töllöttämään ulappaa kohti.
Päivän Sana
Muut Etsivät