United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Seinäkello on farmari Garrettin ja taskukello on Mr. Fane'n. Muista antaa ne heille huomenna, ja minkä vähän niistä saat, se tulee sinulle tarpeen jouluksi. Volumnia Webster teki tuskallisen liikkeen tuolissansa. Oudoksi käy joulu ilman sinua, Tuomas, virkkoi hän. Käynee kai, vastasi kelloseppä, mutta pian sitä tottuu siihenkin, mikä outoa on.
Meitä lähellä asui eräs vanha saksalainen kelloseppä, joka oli hyvin soitannon harrastaja ja oli urkuristina kaupungin katolisessa kirkossa. Me olimme aina olleet toistemme kanssa hyvin tuttavat, Lettiellä oli usein tapana viedä hänelle ryytimaastamme kukkasia ja hänen lapsillansa tulla luoksemme pyytämään tilkkuja nukkinsa vaatteiksi.
Hän oli vielä aivan paljain jaloin ja ainoastaan tupihameessa ja huusi vihaisella äänellä: "joko sinä taaskin!" mutta silloin huomasi hän "huoneen olevan herroja täynnä", niinkuin hän itse jälkeenpäin lausui tuosta merkillisestä tapauksesta räätäli Holapan rouvalle kertoessaan. "Mi-mi-mikä nyt on hätänä?" tuumaili kelloseppä silmiään hieroen.
Nyt olet suunnalta pois, virkkoi Volumnia tyynesti, isännän avatessa kellokaapin ovea. Min'en ole milloinkaan ollut Winchesterissä. Niin, se on totta se, vastasi kelloseppä, kääntyen vaimonsa puoleen, et ollutkaan mukana. Se oli onnellisin päivä, mitä minulla milloinkaan on ollut. Winchesterissä veti kaikki huomiotani puoleensa.
Kelloseppä kavahti pystyyn ja tarttui tylysti vieraan käsivarteen. Te tunsitte siis hänet? kysyi hän kiihkeästi. Ettäkö tunsin? naurahti viuluniekka. Me olimme eroamatta yhdessä! Hän oli minun varjoni. Hän oli kokonaan minun vallassani, minä voin kietoa hänet sormeni ympärille, kieputella häntä mieleni mukaan.
Sillä siitä, jota me sanomme ateismiksi, johtuu niin monta muuta "-ismia" ja erehdystä ja valhetta, joista kukin tuo lisää kurjuutta mukanaan. *Sielu* ei ole kuoreen suljettua ilmaa. *Kaikkivaltias Luoja* ei ole kelloseppä, joka kerran aikojen alussa rakensi suuremmoisen kellonsa, koko rajattoman maailman, ja nyt vain istuu lepäämässä ja katselee sen käyntiä! Ei suinkaan.
Kelloseppä katsahti ylös ja nähtyään kyyneleitä vaimonsa silmissä, puristi hänen kättään ja pyysi häntä rauhoittumaan. Mutta hänenkin äänensä vavahteli omituisesti, ja huolen ilme asettui hänen kasvoilleen. Ja niin he siinä istuivat yhdessä, ääneti. Vihdoin virkkoi vanha rouva: Meidän pitäisi jakaa tänä iltana moniaat muistoesineet. Tuomas. Tuonoin sinä tiedustelit isoisäsi pienoiskuvaa.
Kelloseppä kumartui hänen ylitsensä ja, lohdutellen häntä, otti hänen kyyneleiset kasvonsa käsiinsä ja suuteli niitä. Volumnia, kuiskasi hän, me olemme paljon lähestyneet toisiamme tänä iltana. Ja vanha rouva hymyili tätä kuullessaan.
Eiköhän raatimies ja kelloseppä Utriainen tietäisi mitään, vai joko häneltä on kysytty? Vai ei; no odottakaapa hyvät ystävät, kunnes ennätän saada virkapuvun päälleni parasta on olla valmiina, jos jotain tapahtuu niin mennään Utriaiselta tiedustelemaan. Selma kultaseni, pidä hetkinen vieraille seuraa."
Sinä rakastit tuota poikaa niin suuresti, että sysäsit minut ihan syrjään. Kaikki sinun ajatuksesi liittyivät häneen. Voi sentään! Sinä olit aina niin tyly, virkkoi vanha rouva kiivaasti. No niin, jätetään se asia sikseen, sanoi kelloseppä, lyöden nyrkkinsä pöytään. Samassa kuului koputus puodin ovella, ja Volumnia virkkoi: Joku taisi koputtaa. Joutavia! sanoi isäntä.