United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin kuulu Jumalan poika Itse tuon sanoiksi virkki: "Kun annat minun mitata, Saattaisin minä mitellä, Kääntyisi minun käteni, Sekä sormeni sopisi."
Minä tuskin tiesin miksi, mutta sormeni eivät näyttäneet tottelevan minua yhtä nöyrästi kuin muutoin, ja kesti vähän aikaa, ennenkuin kykenin valmistamaan ruokani, pesemään käteni, kivertämään alas valkoiset hiani ranteisiin ja menemään heidän luoksensa arkihuoneesen, että äitini palasi jälleen, näyttäen tavattoman hätäiseltä, ja itse vei minut sisään. "Elsa kultani, tule tänne", lausui isäni.
Matkalla eräässä majatalossa pisti joku veitsen kelpo vanhuksen rintaan, mutta vaimon ja lapsen veivät orjakauppiaat. Heitä puolustaessani menetin nämä molemmat sormeni. Toivon kuitenkin, että ne kasvavat paikoilleen, koska kristittyjen kesken usein kuuluu tapahtuvan ihmeitä." "Mitä? Koska sinä olet ruvennut kristityksi?" "Eilen, herra, eilen! Kala sen sai aikaan. Katso, mikä voima siinä on.
Ja sitte on eräs perämaston tankosaalinki, joka saattaa sormeni saivaristoon. Rakas Crockston, ja se on minun tähteni, kuin?... Teidän ja hänen tähtensä vastasi Crockston. Mutta siitä älkää mitään virkkako. Pankaa toivonne Jumalaan, hän ei teitä hylkää.
Mä pelvolla erosin; oli myrskyinen yö; Mun sieluani raateli haukka; kov' oli työ: Kerjäämällä kellot soimaan sain, Ja messut munkeilta rahalla hain, Kerrasta maksoin, he luit kaks kertaa, Vaan porttia ei auaistu sormeni vertaa. SKULE KUNINGAS. Ja nyt tulet sä sieltä alhaalta päin ?
Levitän käteni ja kaikki sormeni eivät riitä osoittamaan niitten lukua, jotka tällä virralla olen pelastanut. Kuinka sitte voitte, isäntäni, sanoa minua pelkuriksi." "No, jos sinä et pelkää, niin ainakin muut sen tekevät", jatkoi Frank. "En minä eivätkä he ole arkoja. Me pidämme mahdottomana kulkea kanootilla putouksista.
Ja eräänä iltana, kun yksinäisyys oli Boleslavin tukahuttamaisillaan, sanoi hän tälle: »Regina, sinua varmaankin palelee ulkona keittiössäsi?» »Minä poltan tulta kaiken päivää, herra?» »Mutta mitä teet iltaisin pimeässä?» »Istun lieden ääressä ommellen, kunnes sormeni kohmettuvat.» »Onko sinulla sitten valoa?» »Poltan päreitä, herra.» Boleslav vaikeni epäröiden ja puri alahuultaan.
Jokainen sellainen sana on kahvinpapu minulle. Eikö täällä ole enempää? MATTI. Voitteko parantaa minun sormeni, senkin pohjaanpalanut, nokinen noita-akka? Kiitos, kiitos, sekin oli hyvä sana. Mutta nyt ei minulla ole aikaa, minun täytyy aamulla anivarhain rientää kuninkaan hoviin, minulla on asiaa Hyrrälle, ja siellä saan minä paljo mainioita kahvinpapuja. Ptsih!
Ja sitten, kuinka hupaista on jatkaa ompelustyötäni ja ajatella, kun sormeni ahkerasti jouduttavat neulaani: "Tämäkin on isän ja äidin auttamista; tämä, myöskin tämä on vähäinen rakkauden työ. Ja kun näin istun ja ompelen, Jumala on mieltynyt minuun ja siihen, mitä minä teen. Hän antaa tämän minun työkseni yhtä hyvin kuin määrää papit rukoilemaan ja T:ri Lutherin saarnaamaan.
Mutta arvatkaas vaan, isä, kuinka minä useammat kerrat olen menettänyt Katrin suosion, niin että jo aivan epäilin, voinko sen koskaan enää saada takaisin, siitä että sormeni, niin sanoakseni, ovat liiankin syyhyneet sotaan.