Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
»Noo.» Emäntä katsoi häntä moittivasti. »Herra auttakoon, kun sen nenästä juoksee veri!» Miehet menivät tupaan. Ahlström kyllä näkyi huomaavan, mitä tapahtui, sillä heti kun miehet olivat menneet, laski hän tuiman kirouksen. Emäntä meni, ja vaikka inhoten, auttoi juopuneen ylös, talutti ja kehoitti menemään. Ja kelloseppä meni kiroillen, hoiperrellen ja hammasta purren.
Minä näin teidän kumartuvan katselemaan jotain esinettä, ja silloin tuntui melkein kuin olisin tuttujen luokse tullut. Ja niinpä koputin kuin koputinkin. Vanha rouva toi vieraansa kyökkiin ja, kääntyen siellä miehensä puoleen, virkkoi: Tuomas, täss' on vieras, joka hakee suojaa meiltä. Terve tultua, sanoi kelloseppä, astuen tullutta vastaan. Terve tultua, kenpä lienettekin.
Perille tultuaan näki hän, että kellon näyttäjä oli edistynyt yhden tunnin ja 50 minuuttia. Kuinka monesti oli pyörä pyörähtynyt? Kuinka pitkän matkan oli kelloseppä matkustanut? Oppia voi ottaa kaikesta; yksin kiekostakin. Valtterilla oli kovasta koivunvisasta tehty kiekko, ja parempaa kiekkopuuta ei ole.
Korviaan pidellen herrat ällistyneinä katselivat tiskin alta ylös kömpivää miestä, joka ei ollut kukaan muu kuin kelloseppä ja raatimies Siimeon Utriainen itse. Rouva, kuultuaan sellaisen melun työhuoneesta, riensi hirmustuneena ovelle.
"Hän on hyvä kelloseppä", sanoi Korpral Bell innokkaasti, "jos minulla olisi kello, antaisin hänen aina korjata sen." Epäillen avasin suljetun oven, astuin pienen kauppapöydän luo ja nojasin kumpasenkin käteni siihen; olin näet hyvin levoton, enkä voinut sanaakaan virkkaa.
Nyt se kapteeni taas kummittelee, murahti kelloseppä puolittain itsekseen ja läksi noutamaan viulua. Minun isäni, sotalaivaston kapteeni, jatkoi vanha rouva, oli soiton harrastaja ja soittelikin vähäsen tuolla vanhalla, mustuneella viululla, joka riippuu seinällä. Minä näytän sen teille perästäpäin. Olisipa hauska soitella sillä, sanoi vieras vilkkaasti.
Tämä on vanha Pietari Goodwin, virkkoi Volumnia Webster. Hän oli äitini iso-isä. Minä muistan aina hänen omituisen, vehreän takkinsa, hänen ruskean viulunsa ja harmaan perukkinsa, jotka niin hyvin sopivat yhteen. Minä olen oikein ylpeä Pietari Goodwinista. Ainahan sinä esivanhemmillasi ylpeilet, murahti kelloseppä.
Jalkineet oli minulla uusinta mallia, ja takki istui kuin valettu. Mutta mitäpä siitä! Kaikki on nyt ollutta ja mennyttä. Niinpä näkyy, virkkoi kelloseppä, joka oli pannut silmälasit nenälleen, tarkastellakseen vierasta, ja lisäsi sitten: Oletteko astunut paljon tänä iltana?
Lieneekö hän puhunut yhtä kevytmielisesti kuin tekin? Kelloseppä rypisti kulmiansa ja teki maltittoman liikkeen.
Sen edustalla istui mies penkillä hänen tunnemmekin jo, se on kelloseppä Faller ; hän piteli pientä lasta polvillaan ja tanssitteli sitä, ja hänen vieressään istui sisarensa, jonka mies on ulkomailla, ja hänkin piteli lasta rinnoillaan, suudellen sen käsiä. "Hyvää ehtoota, huusi Lents hänelle, tällä kertaa oikein raikkaalla tenoriäänellä. "Hei vaan, sinäkö se olet?" kaikui syvä baasi vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät