Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
"Vanha Wahl-muori on kyllä nähnyt parempiakin päiviä, rakas Juhl'ini! silloin kuin palvelin kammarineitsyeenä Kjäkstadissa ... ja pu'in kumpasenkin röökkynän tanssiaisiin, niin hienoiksi kuin nuket sekä silkkiin että harsoihin!... Ja kun he aamusilla tulivat kotiin kaupungin tanssiaisista ihan vaahtoisilla hevosilla ... ja he tulivat kammariin ... ja röökkynä Nella ei koskaan tahtonut paneutua levolle, vaan istui ylhäällä suuressa salissa ja tuijotti aamukoitteesen sekä itki ja itki... Vaan Anna Wahl kyllä tiesi, mitä hän itki... Kyllä kai, kyllä kai!...
Nojasi sitten päänsä muurinpilariin harvaksensa savuja vedellen. Vaimo katsahti mieheensä ... tokko edes vähän iloisemmalta Matti jo näyttäisi?... Samaa ajatellen Mattikin silmänsä, ikään kuin salaa, Sannaan loi. Varmaankin pettivät kumpasenkin toiveet, koska ei mitään puhetta syntynyt.
Näissä valitsi kansa itse kaikki virkamiehensä, ylimmästä alimpaan, maaherralla ei ollut mitään veto- eli kielto-oikeutta, ja kumpasenkin kamarin valitsi niinikään kansa.
"Hän on hyvä kelloseppä", sanoi Korpral Bell innokkaasti, "jos minulla olisi kello, antaisin hänen aina korjata sen." Epäillen avasin suljetun oven, astuin pienen kauppapöydän luo ja nojasin kumpasenkin käteni siihen; olin näet hyvin levoton, enkä voinut sanaakaan virkkaa.
Vehmeröisen kimakka ääni kohosi ja Jaakko Jaakonpojan silmät pienenivät. Mutta ei siitä mitään todellista riitaa sentään sukeutunut. Hyvissä ajoin molemmin puolin mentiin taasen asioihin, joissa kumpasenkin ajatukset pulikoivat mieluisassa sopusoinnussa. Etkö sinä jo ole aikonut taloasi myydä? kysyi Vehmeröinen yhtäkkiä. Jaakko Jaakonpoika säpsähti. Arkana vilahti silmä toisen silmään. Minäkö?
Kumpasenkin päämurteen alalla ilmaantuu useita paikkakunnallisia erilaisuuksia. Välityskielenä, joka lähestyy toista päämurretta, on Länsi-Suomen alalla Hämeen kieli Hämeessä, Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla sekä Itä-Suomen alalla Savon murre, jota, paitsi Savossa, puhutaan suurimmassa osassa Suomen Karjalaa sekä Pohjois-Hämeessä ja Kajaanin seuduilla.
Ei kukaan tällaisia hirsimetsiään rupea mistä tahansa loukuttamaan maahan." "Mitä sinä puhut? Tiedätkö sinä kuka minä olen?" ärjäsi Dampbell ja kohona hyppäsi Tapanin eteen. "Tiedän kumpasenkin, sen kuka te olette, ja tiedän senkin että tämä ei ole se paikka mistä se raja on tuleva, mitä tällä tarkotetaan.
Jaska on rikas ja röyhkiä... Mutta ei sitä köyhääkään sentään tappaa saa", Matti alkoi pauhata. Kiukku ei tahtonut lähteä luonnosta ... ei saanut itseänsä hillityksi, vaikka tahtoi, sillä asia kävi kovin aatamille. Jaska oli hirmuinen, kun ylös nousi ... hän haukkui ja kirosi. Ihmiset kuuntelivat pystyssä korvin. Kumpasenkin riitapuolen asiaa ruvettiin puollustelemaan.
Hän oli, kun rupesi vanhenemaan, jakanut maansa molempain poikainsa kesken ja tehnyt tingan eläkkeestä kuolinpäiväänsä saakka sillä tavoin, että hän saisi vuoroajoin asua kumpasenkin pojan luona, puolen vuotta Alaheikkilässä, toisen Yläheikkilässä, ja saisi riittävän hoidon, ruuan ja vaatteet. Ja niin oli hän elänytkin muutamia vuosia.
Onpa siellä sievä ilma, lohdutti Heinonen ja jatkoi kysellen: Kuinka se teidän aikanne nyt kuluu? Siinähän se, sanoi Jaakko Jaakonpoika. Kuluu niin kuin kuluu, lisäsi emäntä. Heinonen havaitsi että kumpasenkin mieli meni alakuloiseksi. Hm, mumisi hän. Tässä on jo vähin Jaakko Jaakonpoika katsahti ympärilleen olisiko tarpeettomia korvia kuulemassa kaduttu, kun tuli myydyksi. Minä arvaan sen.
Päivän Sana
Muut Etsivät