Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Kielsi Mattiakin kylään menemästä ennen kuin itsensä lämmittelisi hyvin ja puhui hänelle vielä pari muutakin iloista sanaa, jota ei ollut tapahtunut sitten tuvan palon. Matti teki niin. Hän tunsi joitain saman suuntaisia tunteita kuin vaimonsakin, vaikka mahdollisesti hämäremmässä muodossa. Kumpasenkin ajatukset pakkausivat sanoiksi, tyytyväisyyttä ja ihmettelyä ilmoille tuomaan.
Nyt Maija puristi nyrkkiin kumpasenkin kätensä ja rupesi sitten hartian voimalla hartioista sivuihin päin selkärangan kohtaa lykkäämään ja sanoi: Näin, juuri näin se kuninkaan henkilääkäri käski selkää hieroa.
Mutta sanoi vielä ovessa mennessään: Eivät ne muutamat hevoset tunne ruokaansa, ja on niitä ihmisiäkin sellaisia, niin kuin minäkin. Etsien ajatustavalleen ymmärrystä ja haluten taas kotoista sopusointua loi isä tutkivan pyytävän katseensa poikiin. Mutta kumpasenkin silmät pysyivät taipumattomina, aivan kuin mykkinä. Niine hyvineen isä meni ja alkoi pihalla hyräillä virttä.
Jaakko Jaakonpojan suu näytti jähmettyneen ihmettelevään hymyyn. Emäntä istui totisena ja suljettuna. Heinonen vanhana naapurina tuli kättelemään. Kumpasenkin mieli meni iloiseksi. Kun kuulumisia juteltiin, nauroi emäntäkin ja sanoi aina väliin muutaman huomion, hillityllä sävyllään. Saarnaat kuin paras pappi! sai Jaakko Jaakonpoika tilaisuuden kehahtaa. Joutavia!
"Miten on hänen?" Mies katselee kumppaniansa, ja tämä häntä. Kumpasenkin käsi makaa vakavasti Vendalen rinnan päällä. "Hän oli viipynyt muutamia päiviä ensimmäisessä pakopirtissä, herra; ilma oli välistä hyvä, välistä paha." "Noh, ja sitten?"
Vaan puheenpitäjä asetettiin istumaan tuolille ja hänelle vaihdettiin tyhjän lasin sijaan täysinäinen ja jotkut tulivat hänen kanssaan kilistelemään ja sitten ne ryyppäsivät, jotka kilistelivät. Me katselimme tätä menoa vähän aikaa ja Tolari sanoi: »siellä molemmat lasit keikkuu kumpasenkin kerran!» Seuraavana päivänä iltapuolella olimme syntymäpäivillä. Eiliset toverit olivat saaneet kutsut.
Oli jo iltamyöhä, kun Runsikon ukko horjuvin askelin palasi lammilta. Tapanin kävi sääliksi nähdessään ukon horjahtamalla istuvan penkille, missä hän kumpasenkin kätensä laski penkin laitaan ja vakuutti itseään pysymään istuallaan, ja leukakin jäi melkein riippumaan hetkeksi, kunnes tuokion huoahdettuaan sanoi: "No, päästiin niistä kun päästiinkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät