United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samoin he eivät saaneet mitään toimeen ilman Sofiatta. Minkä pääsivät hiukset irti eikä kukaan, paitsi Sofia, pystynyt panemaan niitä ylös. Mikä unhotti, kuinka joku erityinen nuotti kävi eikä kukaan, paitsi Sofia, voinut hyräillä tätä nuottia oikein. Mikä tahtoi muistaa jonkun paikan nimeä Devonshire'stä ja ainoastaan Sofia tiesi sen.
Kun kuningas tämän johdosta teki keveän kädenliikkeen, kysyi hän: »Vai eikö hän kerran ole hallitseva?» »Tietysti!... tietysti!...» Ja näin sanoen kumarsi hän syvään, sulki oven jälkeensä, ett'ei keskustelu siitä asiasta jatkuisi, ja alkoi hyräillä erästä operettinuottia: »Se hallitsee ... se hallitsee ... ken mies on Espanjan!»
Mummoakin alkoi arveluttaa mitenkä alkaisi jutun mestarin kanssa ja pysytteliin portin ulkopuolella. Matti nojasi selkänsä portin pielusta vasten ja hetkisen siinä alapäisenä seisottuansa alkoi hyräillä: "Pois mun täytyy lähteä Ja hyvä talo jättää!" Mummo katsoi pitkään Mattia ja sanoi: "Niinkö rupeaa haastattamaan?" Matti ei virkkanut mitään ja viimeinkin mentiin sisälle verstashuoneesen.
Aina sen jälkeen, kun olin puhunut Johannan kanssa, oli sydämeni niin täynnä suloisia ja vienoja tunteita, etten osannut niitä sisässäni pitää. Ne puhkesivat sieltä milloin mitenkin, mutta useimmiten koetin hyräillä samoja virsiä, joita olin kuullut Johannan veisaavan. Mutta en minä siihenkään tyytynyt. Minä rupesin itsekin virsiä sepittelemään.
Hän oli monta kertaa vähällä ruveta ääneen laulamaan, sitten hän hillitsi mielensä, katsoi ympärilleen nähdäkseen, oliko kukaan huomannut hänen aikomustaan, ja jatkoi taas matkaansa arvokkaamman näköisenä; hetkisen perästä hän taas alkoi hyräillä ja hillitsi itsensä samoin kuin äskenkin.
Niin myös Esterin laulut, joita hänen oli tapana hyräillä, loivat ilonhohdetta Svenin lapsuuteen. Niidenkin joukossa oli tällä omat erikoiset mielilaulunsa, joita hän ei väsynyt kuulemasta. Yksi niistä oli pieni "Aamulaulu", ja sen suhteen oli Svenillä omat kujeensa.
Eevi alkoi hyräillä, ja hiljaa heilahteli kätkyt. Ulkoa kuului kanojen kaakotusta, ja vastaisen ikkunan läpi näki Eevi sikojen myllertävän takapihalla, mutta hän tuskin huomasi niitä. Hän oli vähitellen ympäristöönsä tottunut, ja olihan sitäpaitsi nyt muuta ajattelemista. Maija kurkisti ovesta. »Joko se nukkuu nyt, se sokurimuru?» »Jo nukkuu. Tule katsomaan, miten herttainen hän on.»
Mutta sanoi vielä ovessa mennessään: Eivät ne muutamat hevoset tunne ruokaansa, ja on niitä ihmisiäkin sellaisia, niin kuin minäkin. Etsien ajatustavalleen ymmärrystä ja haluten taas kotoista sopusointua loi isä tutkivan pyytävän katseensa poikiin. Mutta kumpasenkin silmät pysyivät taipumattomina, aivan kuin mykkinä. Niine hyvineen isä meni ja alkoi pihalla hyräillä virttä.
Huomenna ennen päivän nousua on hän taasen täällä". Kaikki torpassa nukkuivat sitten yönsä rauhassa, paitsi Loviisa, jonka aina väliin oli täytynyt hyräillä eukon pienelle pojalle, saadaksensa häntä leppymään. Aamu koitti, koko perhe oli herännyt; isäntä ja emäntä oli jo jalkeilla. Kummaa: eukkoa ei näkynyt. "Olisiko hän kääntynyt kipeeksi?" arveli Anna.
Lopulta olen itsekin näkevinäni tuon valtavan punaisen lipun, vallankumouksen huuma tempaa minut hetkeksi mukaansa ja minä astelen, tosin vain hitaana Sancho Panzana, toverini kintereillä ja koetan hyräillä samoja lauluja kunnes istahdan tutulle rautalevylleni ja hymysuin seuraan toverini elehtimistä.