Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Mutta peijakas! koska vaivaa sua liekki, niin mene Hiiteen sen vaiheilta, koska ei hattara sua tottelevan näy. KULLERVO. Hävitys ja kuolema! sinä vimmattua kiusaat, porsassilmäinen juoppo. Malta sanas, mies, sun muuten pian moneksi repiä taidan. Viksari, nous ylös; tästä tulee tappelus. Mihin astelen nyt? Kenties isäni huoneesen?
Alhaalta pihalta kuuluu ääniä ja erilaisten työaseiden kilkettä: siellä nähtävästikin työskentelee joukko rangaistusvankeja. Herkeämättä astelen minä edestakaisin lattialla ja vähitellen alkaa tuntua hiukava nälkä. Silloin hypistän pienen kipeneen limpun sydäntä, kastan sen suoloissa ja ryyppään haaleaksi jäähtynyttä vettä päälle.
Lopulta olen itsekin näkevinäni tuon valtavan punaisen lipun, vallankumouksen huuma tempaa minut hetkeksi mukaansa ja minä astelen, tosin vain hitaana Sancho Panzana, toverini kintereillä ja koetan hyräillä samoja lauluja kunnes istahdan tutulle rautalevylleni ja hymysuin seuraan toverini elehtimistä.
Taivaan Herra meiät vielä kerta yhteen auttavi, Vaikka moni sen nyt kyllä mahottomaksi luulevi. Vielä viheriässä laksossa ma kanssasi astelen, Kukat ynnä ruusut kaikki sinulle siellä taittelen. Vielä vieressäsi kerran iloisena istunen, Surut, huolet, vaivat kaikki mielestäni heittänen. Nyt mä laannen laulamasta hyvästi nyt kultani! En voi laata suremasta, vaikka päätän virteni.
Jo valkenee kaukanen ranta Ja koillisest' aurinko nousee Ja auteret kiirehtii pois, Kosk' Pohjolan palkeet käyvät, Kosk' mennyt on yö, Kosk' kimmeltää kesänen aamu Ja linnut ne laulelee. Mä kiireelle korkean vuoren Nyt astelen raikkaassa tuuless'; Mun toivoni aamusen koin, Mun kultani kohtaan siellä, Kosk' mennyt on yö, Kosk' kimmeltää kesänen aamu Ja linnut ne laulelee.
Niin.... Itku, murhe ne olkoot iloni ja lohdutukseni nyt tästälähin, naimatonna leskenä kuin astelen siks' että haudan rauha toivottu mun sulkee rauhaan rajattomaan! Oi että olisi se hetki läsnä! Burmeister. Vaan tyttö, sinulla myös ompi syytä sulhaisestas kerskata! Ei hän kehnoa tietä mennyt hautahan, vaan sankartietä ikimuistettavaa!
TUOMAS. Kitas jo kiinni, sinä hurja hullu! Ennen astelen tästä Siperjan ikikylmyyteen kuin rupean syömään ryövärin leipää. Sinä villitty, onko tarkoitukses vakaa, vai leksoitteletko mieletöntä leikkiä? Mitä pitää minun sinusta aatteleman? JUHANI. Voi veljeni! tämä hetki on kiertänyt pääni pyörään, ja enhän juuri tiedä mitä puhun ja teen.
Astelen polkua, en kysy, minne vienee, eikä minun tarvitse sitä tietää, sillä kaikki saattavat ne minut samoille perille. On aina niinkuin joku minua katselisi milloin toiselta, milloin toiselta puolen tien. Tiedänhän, että se on lampi, se tuttu lampi hietaisten harjujen välissä, jolle olen sadat kerrat kulkenut.
Mieltäni en saa ma viihtymään Ennenkuin kaulaan asti astelen Veressä noiden julmain muukalaisten! Voi kummaa, ettäs vielä rohkenet Mun silmäin eteen tulla! Vapise Mun vihastani, vaimo! KERTTU. Raivoomasta Jo lakkaa Lalli! Syypää onnehesi Kovahan olet itse, hurjasti Kun surmaat Herran pyhät lähettiläät!
MARIAMNE. Musta kuin ijankaikkinen yö olkoon vaatteus, jossa murehtien astelen kuin neito, joka sydämmensä lemmityn kadotti. Siis ovat nyt kaikki mun kalani tässä. Oi kauhistava saalis! 2:N NAINEN. Mutta sitten, sitten? 1:N NAINEN. Sitten kellot pauhaa ja murhamiehen sydän vapisee. 2:N NAINEN. Vapisee kuin soidessa tuomiokellon. Mutta sitten, sitten? Ah!
Päivän Sana
Muut Etsivät