Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Hän kääntyi äkkiä ja pujahti sivukadulle. Hän ei pysähtynyt, ennenkuin hän hengästyneenä saapui matalan kukkulan kiireelle, jolta näkyi tuon pienoiskaupungin iloisin ja loistavin osa. Hän istahti sortuneen pylväistön jalustalle ja tunsi iltahetken rauhan virkistävän itseään. Lähellä, häntä vastassa olevassa palatsissa välkkyivät tuhannet tulet, sen isäntä vietti siellä suurta juhlaa.
Ajatukset pyörivät kiireelle, niin ettei kirveskään osannut seisahtua oikealle paikalleen, vaan teki hirren kaulaimen sijan liian syväksi. Saa-, virkkoi hän tuon huomattuaan. keli, lisäsi ääni selän takana. Matti vilkaisi kupeelleen ja näki Pekan siinä seisovan. Mihinkä koski, kun niin kipeästi äänsit? kysyi tulija. Ei koskenut mihinkään, mutta tuon hirren salvaimen hakkasin liika syväksi.
Mutta kun hän loi katseen suurista, mustista ja ympyriäisistä silmistänsä, huomasi aiwan pian, että ukon sisällisessä ihmisessä löytyi wielä lämpöä ja tulta, waikka lumi oli jo kiireelle laskeunut. Hänen rypistyneissä hymykuopissaan asusti ainainen wiehkeä hymy ja tämä lisäsi sitä kunnioitusta, minkä jo ensi katsannossa häntä kohtaan tunsin.
Kotvan aikaa siinä vielä puhelivat tämmöistä ja muuta kanssa kesäyön tyvenessä hämärässä ja kiiruusti kulkivat nuo hauskat hetket. Mutta ei Kalle kauan tahtonut viipyä, sillä pitihän hänen ennen kotona olla kuin päivä valkiaisi. Eikä Annu häntä kauan viivytellytkään, mutta olihan kuitenkin vähä niinkuin tyytymätöin, kun Kalle niin kiireelle lähti.
Kalle, sinä saat päivän tultua mennä Punilla vannepuita ja vitsaksia keräämään ... vähän lumen aikana on joutuisa kerätä koko talveksi ... no joutukaaten, joutukaaten ... ja sitten hakkaatte loppupuhteen hevosille silppuja. Kiireelle, kiireelle ... päivä kohta valkenee." Ei hän itsekään uskonut että päivä "kohta" valkeneisi, rengit vielä vähemmin.
Hänen edessään oli pöytä, jolla oli salaperäisin kirjaimin täytettyjä papyruskääröjä. Taivaantähdet alkoivat jo vaaleta ja yön varjoista erottautuivat kaljut vuorenhuiput; vain Vesuvius oli yhä verhoutuneena synkkään ja paksuun sumuun, jota viime päivinä oli yhä mustempana ja sakeampana kertynyt sen kiireelle.
Ja kun hän kukkulan korkeimmalle kiireelle noustuaan kohottautui mahtavana häntä hengähtämättä kuuntelevan joukon yli, valtasi hän, tuo salaperäinen vieras, jokaisen sydämen, ennenkuin hän oli lausunut sanaakaan. Isäni kertoi, että hän oli pienikokoinen mies, mutta ylväät ja käskevät piirteet hänellä oli. Hänen pukunsa oli musta ja yksinkertainen.
Heitä sanotaan merien kuninkaiksi ja rantojen ruhtinaiksi, ja he luulevat itsekin niitä olevansa. Ja nuo pienet tuossa, ne ovat heidän alamaisiaan, joista he elävät, nielevät niitä, minkä kiireelle kerkiävät. Mutta mitä välittää satain tuhanten parvi siitä, mitä heitä muutamat hauet ja ahvenet hävittää! Tuskin huomaa se heidän läsnäoloaan, tuskin välittää se heidän tieltään väistää.
Jospa ei ollutkaan; hätäili rouva, vaan annahan nyt sukkelaan kylmää ... ja käy kiireelle noutamaan herran turkki tampuurista pirtin uunin eteen lämpiämään. Ja itse riensi rouva kylmää vettä vieden herran kamariin, ruveten kaatamaan sitä pesuvatiin. Mit ... mitä sinä siinä? Minä panen tähän kylmempää sekaan. Niin, ja sitten teet sen niin kylmäksi, että iho siinä jäätyy!
Heräy! No pilvien leimaus, mun sappeni jo kiehuu! TOMMI. Tuoppi oltta herättäköön hänen. PATRIK. Mitä sanot? TOMMI. Valaus tuoppi oltta miehen kiireelle hänen kyllä herättää. PATRIK. He heh! Vikkelä aije; mutta olkaamme toki pilkkaamatta jumalanlahjaa. Vettä käyttäkäämme olven sijassa, puhdasta vettä. Muori siellä toikan takana, tuoppi vettä tänne. MAURA. Armollinen, korkea herra!
Päivän Sana
Muut Etsivät