United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
ARISTARKUS. Olkoot toki armollinen, kapteenimme. PATRIK. Kaksitoista tuntia! Tässä näitte, noissa kahdessa, surkeimmat seuraukset olven ylenpalttisesta nautinnosta. Mutta tydytänpä tämän ohranesteen tulvan minä, ja tahdon teitä totuttaa kaipauksen ja itsekiellon herrauteen, joka sankareita kasvattaa.
TITUS. Kyllä teidän täytyy antaa se meille. 4:S SOTAMIES. Se on kunniallinen sotasaalimme, jota emme mieli jakaa muiden kanssa. TOMMI. Jakaus ei tule kysymykseen, tynnörin otamme tykkänään. 5:S SOTAMIES. Sä rietas vintiö, pois tieltä! Me tahdomme retkeillä eteenpäin. ARISTARKUS. Heleijaa, pojat! ANTON. Nähkäät, minä käteni pesen ja olen viaton tähän kahakaan. 4:S SOTAMIES. Hengemme olven edestä!
Kun en päässe pöyän päähän, Kelvanne väen kes'elle, Otettane olven luoksi, Luoksi viinan laskettane, Orsi juokohon oluen, Lakehinen lappakohon, Leppäisestä lekkeristä, Tapin tammisen takoa!
Kuuluvi kylä sanovan, Kyläkunta kuunteleva, Minun laihan laulavani, Minun hoikan huutavani, Laulavan iloista virttä, Remullista riehkoavan. Ja moni minun sanovi, Usia ajattelevi, Laulavan olven halulla, Tahi taarin tarpehella.
Hän ei tiedä saako hän enään milloinkaan nähdä sen immen, jolta hän tanssin pyörteissä ryöväsi suutelon, taikka voipiko hän koskaan sotakauppiaalle maksaa velaksi saamansa olven ja viinan. Mutta juuri tämä vaihteleva elämä onkin uskollisen ja totisen soturin suurinta ihannetta.
Siis kuulkaat nyt miten uhkaus käy todeksi. Tästälähin ei kasteen helmen verta teille oltta, ennen kuin veressä ja voittajina palaamme ensimmäisestä tappelosta. Mutta jos teitä sillon miellyttäis näyttää selkätaulunne voittavalle viholliselle, niin totisesti ette näe koskaan enään olven vahtoo. Se on sanottu. ANTON. Hirmuinen tuomio! TOMMI. Verraton! PATRIK. Ja siinä ei kaikki vielä.
En laula iloista virttä, Remullista riehkaele, Enkä myös olven himossa, Enkä taarin tarpehessa; Laulan hoikka huolissani, Ikävissäni ilotsen, Murajan murehissani, Panen pakkopäivissäni. Luotu on lintu lentämähän, Humalainen huutamahan, Viinainen viheltämän, Huolellinen laulamahan. Muut ja minä. Muut istui ilotsemahan, Painuvat pajahtamahan; Minä istun itkemähän, Ja painun pahalle mielen.
Jos tynnyr' ois oltta, en katoamasta Maailmoja kieltäis, olvi kun jäis, Sill' olvipa huolet hornahan veis. Muun unhoittakoon tää nouseva polvi, Mut muistossaan pyhän' olkohon olvi: Ken unhoittaa, sen parempi ois, Ett' astuisi maailmastakin pois. Kas viisas Väinämö, oltta hän nieli, Ja siitäpä virkos lauluhun kieli; Ja Lemminkäinen, se urhokas mies, Myös olven arvoa parahin ties.
Heräy! No pilvien leimaus, mun sappeni jo kiehuu! TOMMI. Tuoppi oltta herättäköön hänen. PATRIK. Mitä sanot? TOMMI. Valaus tuoppi oltta miehen kiireelle hänen kyllä herättää. PATRIK. He heh! Vikkelä aije; mutta olkaamme toki pilkkaamatta jumalanlahjaa. Vettä käyttäkäämme olven sijassa, puhdasta vettä. Muori siellä toikan takana, tuoppi vettä tänne. MAURA. Armollinen, korkea herra!
TITUS. Anteeksi, herra kapteeni, sitä en tehnyt. PATRIK. Miksi et, miksi et, sinä härkäpää? Kuinka kuuluu tuima määräykseni, ei ainoastaan nukkumisesta, mutta myöskin olven nauttimisesta vahdissa? Kuinka kuuluu se olvesta?