Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Mut hurja jylhyys lauluhun!
Ehkäpä sentään elpyy vielä Särkynyt sydänrukka; Kukkiihan talven jäisen jälkeen Jällehen kummun kukka! Puhkeehan talven tuulten jälkeen Lauluhun kevätkerttu; Kukkihin, hedelmiinkin kypsyy Tuoksuva tuomen terttu! LAPSEN LEIKKIESS
»Vai taasen lauluhun soisit Sä heräävän impyes; Tuon vähemmälläkin voisit Jo uskoa omakses! Ei mont' ole iltaa vielä, Kun hänelle laulettiin, Ja muistathan, miten siellä Tul' ilmestyi kyntteliin: Se olihan toivontähti, Min sullen sytytti hän, Jo nytkö se sammua ehti? Voi houkko, mun ystävän'!»
Kas kuin Pyhäjärvikin läikkyelee, Sen lainehiss' ui sadat luodot ja saaret! Kas Simpelen selkä kun siintävi myös, Mut, Luoja, sun uhkein' mestari-työs On Vuoksi ja sen iki-armahat kaaret! Tääll' istuihe Wäinämö soittelemaan, Ja haltia-henkensä lauluhun kiihtyi, Luo riensivät luodut ja kuunneltuaan Ne hurmautui sulo-sointuhun viihtyi.
Tuhma lauluhun latovi, Vierittävi virtehensä, Mitä sylki suuhun tuopi, Vesi kielelle vetävi. Tuosta tunnen tuhman virren, Pitkä virsi tuhman virsi, Kaksi kaunista sanoa, Tahi ei täyttä kahtakana. Viisas virren veisoavi, Oppinut osaelevi, Sanat saapi paikallehen, Luottehet lomia myöten; Suu se syytävi sanoja, Kieli luopi luottehia, Niinkuin ratsu jalkojansa, Ori konsti koipiansa.
Kun vienoinna aamu hohti, Ja usvat siinnossa näin, Rusomaininki purttani johti Kevätunten impehen päin. Mä näin, miten tieltäni luisti Hän rannan rimpien taa Ja kaihoten tukkaa puisti Hajakutria, kiiltoisaa. Kun kyntörastas jo puussa Univalvein lauluhun käy, Kun veet heräs salmen suussa, Niin häntä ei enää näy.
Mun mietteissä turmeltuneissa Hyvä luontokin turmeltuu, Havutuoksuhun, lauluhun kuusen Sorasointuja sotkeutuu. Kylätielle mä taaskin tahdon, Vihavimmahan, taisteloon! Myös katkerat mietteet siellä Elon sointuvat soitantoon. Talvilaulu. Mä surra, mä surra, mä surra voin vaan, Niin kylmät ovat tähtöset taivahallaan. On maailma kolkko, kylmä jäässä.
Mutta et kaikkia toimittaa toki voi sinä yksin; 729 taivahisiltapa saa ken uljaan taistelotaidon, ken kisahyppyyn, ken sulosoittoon, lauluhun lahjat, kelle on taas sydämeen Zeus pannut kaitsevasilmä ymmärryst' ylevää, ja se mies monen hyöty on, auttaa monta hän voi, häll' itselläänp' etu siitä on oivin. Mutta jo virkankin, mitä nyt minä arvelen parhaaks.
Sen koivun oksilta kiehtoin soipi tuo tarina kaunis ja utuinen, mi pettänyt on niin monta, monta ma myös oon kuullunna kerran sen. Se kevään toivoja tarjoo sulle ja kutsuu onnehen ikuiseen. Mut ällös lauluhun liioin luota, ei koskaan kuulu se toteuneen. Ken kerran kuuli sen laulun tenhon, sen onnen kalpea kaiho vei, hän istui iltamat itkusilmin ja rinnan rauhoa saanut ei. ANTIN P
Suon sullen palan Pohjolaa Tuoss' Itämeren rantamilla; Sen järvillä jo tuhansilla Ja koskill' ehdin kaunistaa. Kun sanas äsken kuului: Suo mi... Niin olkoon osas nimi Suomi." Runotar ja minä. Hän joskus kun Mun tykönäni viihtyy, Niin lauluhun Mun sydämeni kiihtyy, Ja sanat soi Valmisna runoelmaan, Mä vaivun, oi! Jo Runottaren helmaan! Ei mua vie Hän päärlyvalkamoille.
Päivän Sana
Muut Etsivät