Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Lauloi synnyt syitä myöten, luottehet lomia myöten, kuinka Luojansa luvalla, kaikkivallan vaatimalla itsestänsä ilma syntyi, ilmasta vesi erosi, veestä manner maatelihe, manterelle kasvut kaikki. Lauloi kuun kuvoannasta, auringon asetannasta, ilman pielten pistännästä, taivosen tähytännästä. Siinä virsikäs Vipunen kyllä lauloi ja osasi!
Tuhma lauluhun latovi, Vierittävi virtehensä, Mitä sylki suuhun tuopi, Vesi kielelle vetävi. Tuosta tunnen tuhman virren, Pitkä virsi tuhman virsi, Kaksi kaunista sanoa, Tahi ei täyttä kahtakana. Viisas virren veisoavi, Oppinut osaelevi, Sanat saapi paikallehen, Luottehet lomia myöten; Suu se syytävi sanoja, Kieli luopi luottehia, Niinkuin ratsu jalkojansa, Ori konsti koipiansa.
Se on jonkinmoista järjen ja tunteiden ristiriitaisuutta. Ja kyllä minä nyt huomaan että olen nuoruuteni innossa antanut sille liika suuren vallan, olen jättänyt liika suuria lomia, joita nyt täytyy käydä parsimaan. Tee se, Antti, ja ajattele äitiäsi. (Ikäänkuin säikähtäen panee kätensä otsalleen.)
Kulku oli niin kovin vaivaloista, että marssi jonossa pian ilmaantui melkoisia lomia ja että etujoukon, päävoiman ja peräjoukon väli yhä suureni, mikä oli sekä epämukavaa että vaarallista. Hyvin levottomana hän katsasti kaikki vahvat paikat, jotka näkyivät vuorelle, peläten hnomaavansa niissä vastarintaan varustettuja vihollisia.
Kuninkaanko käskystä? Kuninkaan tai kuningattaren: emmekö ole Heidän Majesteettinsa palvelijoita? Samassa silmänräpäyksessä astui sisään Porthos. Saakeli sentään, sanoi hän, tämä on vasta omituinen seikka: mistä ajasta saakka muskettisotureille on ruvettu myöntämään lomia ilman pyytämättä? Siitä saakka, sanoi d'Artagnan, kuin heillä on ystäviä, jotka pyytävät heidän puolestansa.
Erotessa oli tytöillä toisilleen mitä ystävällisimmät kehoitukset tulla taas kohta käymään, eikä kyllä Aliina pitänytkään pitkiä lomia. Heinänteon edellä sai hän Iidan kotiinsa pitemmäksi aikaa, eikä se ollut mielestä vähän.
Tuuli kuljetti sitä harmaana tuiskuna metsän lomia myöten, eikä minkäänlainen metsä voinut suojata tältä vesiryöpyltä. Siitä huolimatta miehet kuitenkin laittoivat sankkaan aarniokuusikkoon vankan nuotion palamaan. Tuulen puolelle tehtiin syltä paksu seinä kuusia vasten pystytetyistä parin sylen korkuisista kuusista.
Loihe siitä loitsimahan, sai itse sanelemahan. Luki synnyt syitä myöten, luottehet lomia myöten, mutt' ei muista muutamia rauan suuria sanoja, joista salpa saataisihin, luja lukko tuotaisihin noille rauan ratkomille, suu sinervän silpomille. Jo veri jokena juoksi, hurme koskena kohisi: peitti maassa marjan varret, kanervaiset kankahalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät