United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Virkki orja orren päästä, Paimo patsahan nenästä: "Oi on kukki jalkaseni, Ellös syökö kostitsoita! Jospa tietäisit vähäsen, Ymmärtäisit pikkaraisen, Tok' et noita söisikänä Uuen vävyn antehia, Lapsesi lähettämiä." "Sano, sano orja rukka, Mi on tässä kostitsoina?" "Jos sanon emäntä rukka, Tulet veellä viruttaatse, Muutut mullan muotoiseksi, Kaaut rauan karvaiseksi."
"Vuoresta on vetosen synty, tulen synty taivosesta, alku rauan ruostehesta, vasken kanta kalliosta. "Mätäs on märkä maita vanhin, paju puita ensimäinen, hongan juuri huonehia, paatonen patarania." Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Muistatko mitä enemmin, vain jo loppuivat lorusi?" Sanoi nuori Joukahainen: "Muistan vieläki vähäisen!
Loihe siitä loitsimahan, sai itse sanelemahan. Luki synnyt syitä myöten, luottehet lomia myöten, mutt' ei muista muutamia rauan suuria sanoja, joista salpa saataisihin, luja lukko tuotaisihin noille rauan ratkomille, suu sinervän silpomille. Jo veri jokena juoksi, hurme koskena kohisi: peitti maassa marjan varret, kanervaiset kankahalla.
Yli kynnyksen kysyvi, lausui lakkapuun takoa: "Oisiko talossa tässä rauan raannan katsojata, tämän tulvan tukkijata, veren summan sulkijata?" Ukko oli uunilla asuva, halliparta harjun alla.
Yli kynnyksen kysyvi: "Oisiko talossa tässä rauan raannan katsojata, uron tuskan tuntijata, vammojen vakittajata?" Olipa lapsi lattialla, poika pieni pankon päässä. Tuop' on tuohon vastoavi: "Ei ole talossa tässä rauan raannan katsojata, uron tuskan tuntijata, kivun kiinniottajata, vammojen vakittajata; onpi toisessa talossa: aja toisehen talohon!"
Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Kun ei kuu kivestä pääsne, pääsne päivä kalliosta, käykämme käsirysyhyn, ruvetkamme miekkasille!" Veti miekan, riisti rauan, tempasi tupesta tuiman, jonka kuu kärestä paistoi, päivä västistä välähyi, hepo seisovi selällä, kasi naukui naulan tiessä.
Vaan hän ääneen vastaa: »Oisi Affleck silloin Suomen piru, silloin täällä valtikoisi virkamies, mi suott' ei viro. Vaan on moinen ihmisrotu: huolii Jumalasta viisi eikä saatanaankaan totu itse oisin Suomen hiisi!» Hurtta synkin kulmakarvoin katsoo voutiansa kauan, joka sanan virkkaa harvoin, silloin raa'an niinkuin rauan.
»Siispä sodan saamme!» sanoo, »taasen virtaa miesten lepät; talonpoika rauhaa anoo, toista pyytää pyssysepät. Taistoon kuninkaamme tautta! Eespäin eestä Ruotsin rauan! Jälleen maan ja kansan kautta soi: Vivat Carolus kauan!»
»Tulimme tuulien, tähtien teiltä tuomahan valkeita viestejä heiltä.» Kuinka kuuluvi viestinne? »Näe ja katso ja kuuntele!» Ymmärrä teidän en kieltänne mykkää, vaikka se tuhanten tuskia sykkää. »Tulimme tuomahan unhoitusta, kaivannee sitä maailma musta.» Liian on viestinne varhainen! »Varromme, siks kuin on hetki sen.» Taidatte saada vartoa kauan, aika on myrskyn, aika on rauan.
Muutamassa kohti runoilee hän laulujensa vähästä arvosta näillä sanoilla: Virteni ovat verrattavat Semmoisen sepän takeisiin, Joka ahjollen ajaapi, Hiilet polttaapi poroksi, Rauan tuiki turmeleepi, Ei kunnon kalua saahen. Isänsä kuoltua tuli Paavo kuin vanhin poika isännäksi taloon.