Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Jo ilmaan yölliseen kipunaiset kiitää Kirkastain oksat kuusikon korkean, Ja kansan valppaat valveutessaan lausuu: «Kas enteet uuden aamusen alkavan!» Mut kulta kuumentuu yhä kuumemmaksi, Ja juottuu sipru toisehen sipruseen, Ja harkon nostaa seppä jo ahjoksesta: Sill' ompi muoto kaunihin kanteleen.
Kavahda hänen kultakutriansa, Joill' yksinään hän prameilee! Jos niillä sulhasen hän vangitsee, Tuot' ei hän laske pauloistansa. FAUST. Tuoss' istuu vanha nainen ynnä nuori. Kai niiden uupunut on jalka? MEFISTOFELES. Ei rauhaa salli velhovuori. Käy kiinni toisehen! koht' uusi tanssi alkaa. Suloista unta kerran näin: Omenapuu ol' edessäin, Se loisti kaksin omenin, Mua vietti, siihen kiipesin.
Lyöme'kö remun rekehen, Virsivänkärän väkehen, Sovitellen sormiamme, Kanteleitamme katsellen, Laskien käen kätehen, Ha'an toisehen haka'an, Lauloaksemma hyviä, Parahia pannaksemma, Kuulla noien kultasien, Tietä mielitehtosien, Nuorisossa nousevassa, Kansassa kasuavassa. Joko laululle lähemmä.
Silloinpa "rusko-leijon'", aimo ylkämiesi, Nai sulo-kylvyss' "valko-liljasen", Heti kumpaisenkin tuima liekki-liesi Hääkammiosta ajoi toisehen. Vaan lasin laitaa kulta-liekit nuoli, Kun "kuninkaatar" siihen loihdittiin. Kas siinä rohdot! sairahat ne kuoli... Ken virkos harvoin kyseltiin.
Yli kynnyksen kysyvi: "Oisiko talossa tässä rauan raannan katsojata, uron tuskan tuntijata, vammojen vakittajata?" Olipa lapsi lattialla, poika pieni pankon päässä. Tuop' on tuohon vastoavi: "Ei ole talossa tässä rauan raannan katsojata, uron tuskan tuntijata, kivun kiinniottajata, vammojen vakittajata; onpi toisessa talossa: aja toisehen talohon!"
Olin kukkana kotona, Ilona ison pihoilla; Iso kutsui kuuvaloksi, Emo päivän nousemaksi, Sisareni siikasiksi, Veikkoni vesikaloiksi. Menin toisehen talohon, Poikki pellon naapurihin; Appi kutsui ahkioksi, Anoppi vesihavuiksi, Kyty kynnysportahaksi, Nato naiseksi pahaksi.
Kons' oli sankarit vyöttäyneet, kävi kumpikin piiriin, ryhtyen voimakkain käsivarsin toisehen toinen kuin katonkannakkeet talon korkean, veistäjän kuulun taiten liittämät kestämähän väkituulien voimaa. Ruskuivat selät siinä, kun vääntelivät kädet vankat ankarin tempoiluin, hiki maahan virtana vieri.
Ja meillä hankit aapisen, Sä suuri piika uusi, Ja tavuun liitti toisehen Sun murteellinen suusi, Luther'in virret veisaelit, Ja taikauskot unhottelit, Sait tuttavakses piplian, Sait uskon yhteen Jumalaan.
Elettihin ennen meillä, Asuttihin aikoinansa, Kasvaessani kanerva, Noustessani nuori heinä; Iso kutsui kukkasiksi, Maammo marjoiksi hyviksi, Veikko vehnäksi saneli, Siskoni sinikeräksi. Tulin toisehen talohon, Toisehen emän alahan; Appi haukkui halkosiksi, Anoppi haoiksi haukkui, Kyty kylmiksi kiviksi, Nato naisien pahaksi, Käly kylän kärrykseksi, Oma ukko unteloksi.
Tulva uhkaa upottaa, Ajan henki ahdistaa; Mutta Herra lohduttaa, Meren halki kuljettaa. Meri tuo on punainen, Aava, hurja, hirmuinen; Vaan kun Herra meitä vie, Meille aukee kuiva tie. Kautta Herran ihmehen Tullaan rantaan toisehen. Silloin kaikki riemustuu, Herraa kiittää joka suu. Silloin kaikuu kannelkin Miten muinoin Mirjamin Kädessä, ja lauletaan: "Kiitos Kaikkivaltiaan!"
Päivän Sana
Muut Etsivät